Koronavirus toi elämäämme paljon uusia opittavia asioita, jotka oli vain pakko hyväksyä mukisematta. Itseäni nämä muutokset koskettivat ja koskettavat edelleen niin sairaanhoitajana kuin YAMK-tutkintoa suorittavana opiskelijana.
Olin Xamkin kampuksella edellisen kerran maaliskuussa 2020 eli melkein vuosi sitten. Kaiholla muistelen opiskelukavereita, yhteisiä aamukahveja ja kiireettömiä lounaita puheensorinassa, jossa jonkun yksittäinen yskähdys ei aiheuttanut pakokauhua meissä muissa. Se kaikki tuntuu niin kaukaiselta, kun kuljemme maskit kasvoilla aamusta iltaan vältellen toisia ihmisiä ja varmistellen turvavälejä niin töissä kuin vapaa-ajalla.
Töissä olemme oppineet laskemaan kahvihuoneeseen saapuessa paikalla olevien lukumäärän ja tulemaan tarvittaessa myöhemmin paikalle, jotta kahvihuoneessa ei olisi samaan aikaan liikaa työntekijöitä. Useampihan voisi olla paikalla samaan aikaan, jos vain kaikilla olisi maski, mutta juominen ja syöminen eivät niin vain onnistuisi maskin kanssa. En ole kokeillut, mutta oletan näin.
Hoitotyön ammattilaisena käsidesillä lotraaminen on kuulunut aina työpäivään.
Hoitotyön ammattilaisena käsidesillä lotraaminen on kuulunut aina työpäivään, mutta nyt sen tuttu tuoksu leijailee joka paikassa vastaan. Olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, miten erilaisia niitä voi olla. Jotkin tahmaavat kädet niin, että tekisi mieli mennä pesemään kädet kesken kauppareissun. Jotkin niistä haisevat tosi pahalle, vaikka ei kai käsidesi voi hyvälle haistakaan.
Toisaalta tästä kaikesta koostuu meidän kaikkien uusi tämänhetkinen arki, ja itselleni ei tulisi kuuloonkaan lähteä esimerkiksi kauppaan ilman kasvoja peittävää maskia tai jättää käyttämättä pahalta haisevaa tahmaavaa käsidesiä. Koska jos näillä toimilla, joita olemme joutuneet opettelemaan ja sisäistämään, saamme tämän viheliäisen viruksen taltutettua, on meidän oltava valmiita niiden mukaan toimimaan!
Minna Heikkinen
Sairaanhoitaja (AMK)
Sairaanhoitaja (YAMK) -opiskelija
Xamk, Mikkeli