Hyvinvoiva asukas -hankkeemme keräsi kevättalven 2021 aikana yhteensä 70 tarinaa ja muistoa Peitsarin kaupunginosasta. Suuri osa tarinoista vei vuosikymmenien päähän. Monet kertojista edelleen asuvat samalla alueella kuin tuolloin, mutta ympäristö on muuttunut vuosikymmenien aikana täysin.
Näiden muistojen kertominen ja eteenpäin välittäminen tuntui meistä hankkeen työntekijöistä tärkeältä. Muistot tässä blogissa on kerrottu kuten ne meille puhelimessa, sähköpostilla tai kasvotusten on kerrottu. Kaikki yksityiskohdat eivät välttämättä ole mennyt kuten historiankirjoissa kerrotaan, vaan ne ovat kuten niiden kertojat ne muistavat vuosikymmenien takaa.
Jos haluat lukea lisää Peitsarin alueen muistoja kauempaa, niitä löytyy TÄÄLTÄ.
”Meidän perheemme oli viimeinen Peitsarin Pappilassa asunut perhe 1950-luvulla. Peitsarin Pappila oli yli 200 vuotta vanha, 1700-luvulla rakennettu, ja se paloi.
Legendan mukaan kuuluisaa Georg Carl Von Döbelniä hoidettiin nimenomaan Peitsarin pappilassa hänen vahingoituttuaan Porrassalmen taistelussa 1789. Jopa Vänrikki Ståhlin tarinoissa mainitaan, kuinka Döbeln keskustelee papin kanssa. Peitsarissa eli vanha pappissuku, ja Von Döbeln mainitaan myös suvun kirjoissa. Siskoni muistaa nähneensä kummituksia, ja epäilemme, että kyseessä olisi Von Döbelnin haamu. Tarina haamusta eli kauan Peitsarissa.
Muistan pappilan vihreän pihan ja sen korkeat lehmukset ja puut ja valtavat omenatarhat. Nyt kaikki puut on kaadettu pappilan mailta, paitsi ehkä yksi havupuu, joka on edelleen palvelutalon pihalla.
Pappilan asukaan vuokratöihin kuului peltojen hoitamiset, papin hevosen hoitaminen jne.
Lapset leikkivät paljon pihapelejä ja leikkejä, ja oli isoja perheitä niin leikkikavereita löytyi omasta perheestä. Talasniemillä oli seitsemän lasta, naapurissa oli 15.
Peitsarissa oli myös Riihi.
Talo oli valtava, puilla lämmitettiin ja lapset auttoivat ja oppivat talon lämmittämisen. Äiti toimi opettajana Lähemäen koulussa. Lakanat ja pyyhkeet kudottiin pellavasta ja ne ovat käytössä edelleen. Marjoja ja muita pihan antimia poimittiin paljon. Kaikkialle käveltiin ja pyöräiltiin, liikuntaa harrastettiin ja se oli tärkeää, sen vuoksi nykyäänkin on vielä hyvässä kunnossa, vaikka ikää on yli 80 vuotta. Perheessä asui myös mummo ja mummi, ihmisiä yhteensä 11. Leivät tehtiin leivinuunissa.
Siskojen kanssa on puhuttu, että paikka Peitsarin palvelutalosta pitäisi varata, niin pääsee sinne takaisin, olisi tutut maat. Palvelukoti sijaitsee vanhan Pappilan paikalla, ja palvelutalon edessä on pappilan vanha muuri. Se on aina jäljellä oleva merkki vanhasta pappilasta.
Soitin myös siskoille ja veljelle, ja yhdessä muisteltiin näitä. Muutimme pappilasta pois 60-luvulla keskustaan.”
”Kertoja on iältään jo yli 80-vuotias ja asunut Peitsarissa lapsuudesta lähtien.
Isä oli Graanin tehtailla töissä. Rakensi Peitsariin kolme taloa.
Yhden perheelleen ja kaksi taloa muille ihmisille. Kotona oli lampaita ja kanoja, mutta ei isompaa karjaa.
Isä kuoli lapsen ollessa kahdeksan vuotias. Äiti jäi 12 lapsen kanssa kotimökkiin. Vanhin poika oli jo armeijassa.
Lapset osallistuivat toimeentulon hankkimiseen heti kun vain kykenivät. Olivat pappilassa kitkemässä kasvimaata ja korjaamassa satoa. Jakoivat sanomalehtiä, olivat lankkipoikina. Tietenkin hoitivat pienempiä lapsia, kun äiti oli töissä.
Leikkimiseenkin jäi aikaa. Seudun lapset olivat aina yhdessä. Pelattiin pesäpalloa, lentopalloa, oltiin piilosta. Oltiin vuoroin jokaisen kotona. Kenellä oli ruokaa, sitä annettiin kaikille. Eno metsästi, ruokakomerossa riippui usein jäniksiä ja muuta riistaa.
Hauskana muistona jäi mieleen pieni poika, joka seisoi avoimen ruokakomeron edessä kädet selän takana ja sanoi hartaasti ”söesin jos saesin…”. Pojasta tuli myöhemmin poliisi.
Maito ostettiin pappilan arenttilaisilta*. Eräs karja oli sairastunut ja maitoa juoneet saivat siitä tuberkuloosin (”tuberkkeli”). Ei muisteta, kuoliko siihen ketään, mutta yhdelle lapselle oli tullut tuberkuloosin aiheuttamana kyttyräselkä.
Nyk. Pappilan puiston paikalla oli Mikkelin maaseurakunnan pappila. Pappilan mailla pitkä punainen talo jossa arenttilaiset asuivat. He pitivät karjaa ja viljelivät pappilan peltoja.
*) Arenttilainen = maanvuokraaja, vuokraviljelijä, joka maksoi vuokran esim. osana satoa, työllä tms. vuokrasopimuksessa mainitulla tavalla.
—
Nykyisen Pajakadun varrella (ent. Pieksämäentie) asui hevosmies Haikonen. Ajoi puita, teki kyntötöitä ym. hevostöitä. Hänellä oli siinä pieni kotimökki ja viljapeltoa, pari lehmää. Sepänkadulta alkoi metsä, jossa karja kesäisin laidunsi. Metsätiet olivat liejuisia ja karjaportteja oli välillä.
Metsän takana oli Karjaportin omistama sikala. Sikalan hoitaja perheineen asui 3 talon rivitalossa. Sianhoitajan pojat olivat tupakalla talon ullakolla ja saivat aikaan tulipalon. Vahinkoa tuli, mutta koko talo ei kuitenkaan tuhoutunut.
—
Seuralassa oli tanssilava jota piti esikaupungin vpk. Sinne oli kaupungilta linja-autokuljetus.
Peitsari – Lähemäki alueella oli paljon kauppoja. 3 sekatavarakauppaa ja lihakauppa.
Emmi Nykänen, TKI-asiantuntija