”Ei ollut kerrostaloja. Ihmisillä oli kotieläimiä ja oli karjanpitoa. Tämä oli puoliksi maaseutua, kun olin muksu. 70-luvulla tuli kerrostalot. Mun lapsuudessa oli vain kinttupolku, joka meni ryteikön halki Suojalammelle. Täällä oli pappila, josta Peitsari on saanut nimen. Lopuksi siinä oli alkoholistiparantola, joka paloi. Täällä oli mökkejä ja tehdastyöläiset asuivat täällä. Tanssilava oli Peitsarin ja Seuralan välillä.”
Peitsari, mikkeliläinen kaupunginosa, on saanut nimensä Peitsar-nimisistä asukkaista, jotka elivät entisen Peitsarin pappilan alueella 1600-luvulle asti. 1600-luvun puolivälissä paikalla toimi keskikievari.
Peitsarin pappila, kappalaisen virkatalo, oli Suojalammen rannalla pienellä kukkulalla, nykyisen Pappilanpuiston palvelutalon paikalla. Pappila paloi vuonna 1992.
”Peitsarin S-marketissa, joka on lähin kauppani, käydessäni tai Peitsarin ohi kulkiessani mieleeni tulee usein Peitsarin pappila, joka oli ensimmäisen kappalaisen asuintalo jo 1600-luvun alussa. Myöhemmin, 1700-luvun loppupuolella, Peitsari vakiintui ensimmäisen kappalaisen virkataloksi. Peitsarin pappilasta kertovat yhä edelleen kaupunginosan kadunnimet Kappalaisenkatu ja Papinpolku. Mainittakoon vielä, että koko kaupunginosa on saanut nimensä talosta Peitsari, jossa kappalainen asui.”
Alueen nykyinen ilme on lähtenyt muotoutumaan vasta 1970-luvulta, jolloin Suntionkujan, Peitsarinkujan ja Kappalaisenkadun kerrostalojen rakentaminen aloitettiin. Alueella asui tuolloin paljon lapsiperheitä.
”Olen asunut Peitsarissa nyt 41 vuotta, eli aina ja olen alueen kerrostalojen ensimmäisiä asukkaita. Olen asunut useammassa talossa Peitsarissa, ja ollut muraalitalon, eli nro 9 ensimmäinen asukas vuonna 82. Tulen kaikkien asukkaiden kanssa juttuun. Ennen asuin täällä mieheni kanssa, mutta nyt jo 17 vuotta yksin. Yläkerrassa asuu toinen alkuperäinen kerrostaloasukas, jonka kanssa pidämme yhtä. Näemme lähes joka päivä, käymme saunassa, pidämme huolta toisistamme. Jos toisella on joku paikka kipeänä, niin toinen auttaa. Alueella on paljon ystäviä ja ne pitävät virkeänä ja tulee juteltua. Peitsarissa kaikilla on tilaa elää ja mukaan mahtuvat kaikki. Kaikki ovat samanlaisia vuokralaisia. jos jossain on asiat paremmin, niin sitten kannattaa muuttaa sinne. Ennen oli yhteisöllisempää, mies huolehti lentopallotarvikkeista ja pelattiin porukalla, pidettiin pihatalkoita, sellaista on ikävä. Talossa viisi asui aivan upea talonmies!!”
” Isäni rakentama kotitaloni on ensimmäinen, jota alettiin rakentamaan Peitsarin asuntoalueelle 70-luvun alussa. Meitä ennen oli Döbelninkadusta alkava kortteli omakotitaloineen. Muistan hyvin hienot metsät, jotka ulottuivat Suojalampeen. Maisemat ovat paljon muuttuneet.”
”Ahkerien ihmisten asuntoalue” – näin mainostettiin aikoinaan aluettamme.
Peitsarin alue on ollut suosittu lapsiperheiden kesken ja täällä on kaikki tarpeellinen lähellä. Suojalampi metsineen ja luontopolkuineen on alueen ”keuhkot” johon voi mennä hiljentymään ja pysähtymään.”
”Peitsarin naapurissa oli Graanin iso tehdas ja jossa suurin osa peitsarilaisista kävi töissä. Työläiset rakensivat Peitsarin omakotitaloja, josta Peitsari alkoi syntyä.”
”Peitsari on saanut nimensä peitsarin pappilan mukaan. Olen muuttanut Peitsariin vuonna 52, ja tämä olin silloin ihan erilainen. Ei ollut kerrostaloja eikä mitään. Ihmiset kävivät töissä Graanin tehtailla, joka perheestä toinen teki töitä siellä. Parasta tässä alueessa on lapsiystävällisyys. Täällä oli paljon ruokakauppoja, nyt ne on kaikki melkein lopettanut.”
Historiamuistelut jatkuvat ensi viikolla!
Emmi Nykänen, TKI-asiantuntija
Artikkelin yläkuva: Peitsarin R-kioski, Heikki Koskinen, Mikkelin kaupungin museot,