“Aikuiset ovat pilaantuneita lapsia”, sanoi Finlandia-palkittu kirjailija Juha Hurme puheessaan Lastenkulttuurifoorumilla Lahdessa marraskuussa 2021. Englannin kielessä on käytössä mainio termi vainglorius kuvaamaan tilaa, johon pilaantuneet aikuiset ovat itsensä ajaneet. Sen lähimpiä suomenkielisiä vastineita ovat pömpöösi, tärkeilevä tai itsetietoinen. Kaikki määritelmät ovat sävyltään ikäviä, mutta kuvaavat osuvasti meitä aikuisia. Meitä, jotka yritämme kaikkemme näyttääksemme ammattilaisilta, reippailta, tehokkailta ja siltä, että meillä olisi homma hallussa. Meitä, jotka olemme nuoria varten ja tiedämme parhaiten. Kuitenkin hyvät aikeemme ajavat meitä usein lähemmäksi eetosta, jonka mukaan elämää voi elää vain yhdellä tavalla. Ikään kuin tietäisimme nuoria paremmin mikä heille on hyväksi. Vainglorius on lähellä istumassa olallamme, vaikka kuinka yrittäisimme pysyä läsnäolevana, kontaktissa lapsiin ja nuoriin.
Jos aikuiset kerran ovat pilaantuneita lapsia, mikä heidät siihen ajaa?
Vastaus voi tuntua aikuisen näkökulmasta ikävältä, sillä se katsoo meitä peilistä. Oppimateriaalien kustantaja Studeon tutkimuksen mukaan syksyllä 2021 lukiolaisista 64 % toivoisi voivansa paremmin. Tutkimusta käytettiin pohjana lukiolaisille suunnattuun kyselyyn, jolla selvitettiin miten iloa saisi palautettua koulupäiviin. Vastaukset olivat erinomaisia; enemmän väriä koulun käytäviin, hyvinvointikursseja, lisää ryhmätyötä ja koulun alkaminen aikaisintaan klo 9.00. Mahtavia, toteutettavia ideoita kaikki. Nuoret ovat jo oppineet, ettei kannata haaveilla liikoja. Jos pysyy realiteeteissa, saattaa saada joitain ideoita läpi.
Varmasti näillä nuorten keksimillä keinoilla saamme iloa lukioihin, mutta mitä jos sukellettaisiin vielä syvemmälle? Lapset ovat luonnostaan neroja. He ovat yhtä aikaa sopiva sekoitus taiteilijaa ja tieteilijää. Viime vuodet maapallolla ovat viimeistään osoittaneet, että taide ja tiede voivat saada ihmiskunnan kuiville tästä sotkusta. Lapsenomaisuuden säilyttäminen on siis tärkeää, mutta miten me voimme pitää siitä kiinni? Kysymys on tärkeä varsinkin opiskelupaineiden keskellä, kun koeviikot ja koulutehtävät murtavat mielen synkäksi jopa reippaimmilta nuorilta.
Pallo on meillä aikuisilla. Jospa emme pakottaisi seuraavaa sukupolvea enää luopumaan leikkimisestä? Jopa antaisimme heille luvan kehittyä rauhassa? Emme kasaisi järkyttäviä määriä paineita hennoille hartioille?
Entä jos antaisimme myös itsellemme aikuisina saman luvan? Myöntäisimme, että emme ehkä tiedä kaikkea? Olemme keskeneräisiä, voimme olla nuorten keskellä itsenämme, vailla ajatusta siitä miten tiedämme asiat heitä paremmin. Sillä emme me tiedä. Me emme todella tiedä. Ei ole väliä minkä ammattikunnan edustajia olemme oppilaitoksissa. Olemme rehtoreita, opettajia, nuorisotyöntekijöitä tai siistijöitä, mutta jos me kohtaamme toisemme kunnioituksella ja hyväksynnällä voimme päästä pitkälle. Jopa me pilaantuneet aikuiset.
Lukiolaisten ideat voi katsoa osoitteesta ilonpalautus.fi.
Nina Parviainen
suunnittelija
Kunnallisen nuorisotyön osaamiskeskus Kanuuna
Osaamiskeskus Nuoska on yksi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamasta osaamiskeskuksesta vuosille 2020–2023. Nuoskan toimintaa koordinoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamkin) nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia. Kanuuna on Osaamiskeskus Nuoskan osatoteuttaja.