Mikä on nuorisotyön tehtävä asukasluvultaan pienissä kunnissa silloin, kun nuoret käyttäytyvät vapaa-ajallaan julkisessa tilassa häiriötilanteita aiheuttaen? Kenen vastuulle nuoret kuuluvat?
Viikonloppuna näin erään kaupunginjohtajan jakaman videon Twitterissä. Osa kaupungin nuorista oli aiheuttanut häiriöitä nuorisotilan läheisyydessä. Kaupunginjohtaja osoitti viestinsä vanhemmille ja toivoi vanhempien puuttuvan lastensa tekemisiin. Video oli kannustava, mutta siinä ei otettu, eikä ollut ehkä tarkoituskaan ottaa kantaa siihen, miten kaupunki aikoo tilanteeseen vastata. Selväksi kuitenkin kävi, että nuorisotoimi ei asiaa ollut yksin kyennyt ratkaisemaan.
Olen viime aikoina törmännyt eri puolilla Suomea samankaltaisiin tilanteisiin. On tullut näkyväksi, miten nuorisotyön resurssit eivät pienillä paikkakunnilla tunnu riittävän vastaamaan julkisissa tiloissa toistuviin nuorten aiheuttamiin häiriöihin. Puuttuminen tilanteisiin kun on usein pois jostain muusta nuorisotyön tekemästä työstä. Eräässä työpajassa kävimme keskustelua kenelle häiriöitä aiheuttavat nuoret sitten kuuluvat, jos nuorisotyö ei tilanteisiin pysty vastaamaan. Selkeää vastuutahoa ei löytynyt.
Oikea vastaus on toki monialainen yhteistyö. Mikään sektori ei pysty yksin ottamaan kokonaisuutta haltuun, mutta yhdessä siihen on paremmat mahdollisuudet. Silloin pystytään tarvittaessa tukemaan myös vanhemmuutta. Yhteiskuntamme ja ympäristömme kun ovat monimutkaistuneet, myös vanhemmat voivat tarvita tukea nuortensa kanssa. Monialaisessa yhteistyössä nuorisotyöllä on merkittävä rooli nuoruuden asiantuntijana, paikallisten ilmiöiden tunnistajana ja sanoittajana.
Monialaisen yhteistyön rakenteet kunnissa
Ankkuritoiminta on kehitetty vastaamaan varhaisen puuttumisen tilanteisiin. Ankkuritoiminnassa poliisi, terveystoimi, sosiaalitoimi ja nuorisotoimi ratkovat yhdessä nuoren ja tarvittaessa vanhempien kanssa ongelmatilanteita ennen niiden eskaloitumista. (Ankkuritoiminta 2022.) Viesti joistain kunnista on kuitenkin ollut, miten ankkuritoiminnan osapuolet ovat ylityöllistettyjä, jolloin yhteistyötä ei tavoitteiden mukaisesti pystytä tekemään.
Kuntia velvoittaa myös nuorisolain 9 § monialainen yhteistyö. Laki määrittelee ryhmälle tehtävät ja yksi tehtävä on ”koota tietoja nuorten kasvu- ja elinoloista sekä arvioida niiden pohjalta nuorten tilannetta paikallisen päätöksenteon ja suunnitelmien tueksi” (Nuorisolaki 9. §). Tilanne monessa kunnassa on kuitenkin se, että monialainen ohjaus- ja palveluverkosto ei toimi joko ollenkaan tai se toimii hyvin kevyesti. Joissain kunnissa lain tavoitteita saadaan toteutettua sujuvasti.
Monialaisten ohjaus- ja palveluverkostojen lisäksi kunnissa toimii myös muita monialaisia yhteistyöverkostoja. Kuten koulujen, sosiaalitoimen ja muiden sektoreiden ylläpitämiä rakenteita, joissa pyritään ratkaisemaan yksin tai monialaisesti, myös yhdessä vanhempien kanssa, erilaisia ilmi tulleita haasteita.
Kuntiin on siis luotu yhteistyötä mahdollistavia rakenteita. Mutta eri syistä johtuen ne eivät aina toteudu sellaisenaan tai ne eivät tavoita kaikkia niitä kunnan toimijoita, jotka työskentelevät samojen nuorten kanssa. Jokaisella sektorilla on omat velvoitteensa ja omat haasteensa, ja jokainen sektori omalta osaltaan tekee nuorten eteen sen minkä pystyy ja mikä on tehtäväksi annettu. Jokaisen kunnan tulee kuitenkin pystyä arvioimaan itse, onko se sillä hetkellä riittävää ja aidosti nuorta kokonaisvaltaisesti tukevaa.
Jalkautuva nuorisotyö osana monialaista yhteistyötä
Jalkautuva nuorisotyö on yksi nuorisotyön muodoista ja useassa isossa kaupungissa tämä toimii jo säännöllisesti osana moniammatillista toimintaa. Työtä tehdään pitkäjänteisesti nuorten parissa siellä missä nuoret haluavat itse vapaa-aikaansa viettää. Jalkautuvan nuorisotyön käsikirjassa määritellään moniammatillinen työ tapahtuvaksi ”sekä toiminnallisella tasolla että strategisella tasolla”. Työn tavoitteena on saada ajankohtainen tieto päätöksentekoon asti. Käsikirjassa mainitaan, miten jalkautuvan nuorisotyön tavoitteet määräytyvät niin tilanteiden kuin tarpeiden mukaan. Työ voidaan siis rakentaa sellaiseksi kuin se missäkin kunnassa on tarpeellista. (Papunen 2019, 9.)
Pienen kunnan näkökulmasta katsottuna jalkautuvan nuorisotyön resurssi näyttää olevan puuttuva elementti. Ja mahdollisesti se ratkaisu niissä tilanteissa, joissa nuoret aiheuttavat häiriöitä julkisessa tilassa. Mutta mistä pienen kunnan nuorisotyö, joka joutuu tasapainottelemaan jo nyt resurssien ja tarpeen välillä, rakentaa uuden lisäpalikan työhönsä? Onko se väistämättä jostain olemassa olevasta pois?
Keinoina vuoropuhelu ja johtaminen
Kunnallisen nuorisotyön näkökulmasta yksi keino löytää resurssia uudelle lisäpalikalle on strateginen keskustelu. On päätettävä oman kunnan nuorisotyön tehtävä. Mihin työssä halutaan keskittyä ja miten työtä suunnataan siten, että nuorisotyö palvelee parhaiten kunnan nuoria ja muuttuvia tilanteita. Kun tehtävä ja tavoite ovat selvät nuorisotyön sisällä, on monialaisen yhteistyön aloittaminen tai siihen mukaan lähteminen helpompaa.
Monialaisen yhteistyön näkökulmasta kokonaisuus otetaan haltuun sovitulla johtamisella ja yhteisten tavoitteiden asettamisella. Alussa mainitsemassani kaupunginjohtajan videossa ei mainittu, miten kaupunki aikoo yhdessä tilanteeseen reagoida, enkä itse siihen vastausta kyseisen kunnan kohdalla tiedä. Mutta yleisesti tämänkaltaisessa tilanteessa monialaisen yhteistyön näkökulmasta tilanne pitäisi jo alkuvaiheessa olla osapuolilla tiedossa ja reagointiin olisi olemassa jo valmiita suunnitelmia. Jos nuorisotyöntekijöillä ei ole resurssia puuttua tilanteeseen, on sitä löydyttävä jostain muualta. Nuoret ovat kunnassa kaikkien sektoreiden yhteisiä.
Yhteiset nuoret
Kuten todettua, jalkautuva nuorisotyö tuntuu olevan ratkaisu toistuviin nuorten aiheuttamiin häiriöihin julkisessa tilassa. Nuoret kuuluvat meille kaikille ja jalkautuvaa nuorisotyötä tehdään moniammatillisesti selkeällä tavoitteella. Pienissä kunnissa jalkautuvan nuorisotyön haltuunotto vaatii keskustelua ja tehtävän tarkentamista, uuden lisäpalikan mukaan ottaminen on pois jostain jo olemassa olevasta asiasta.
Tehokkain tulosta tuottava ratkaisu tilanteeseen on nuorisotyön riittävä rahoitus, jotta nuorisotyöllä olisi aitoja mahdollisuuksia kehittää työtä yhteiskunnan muuttuneisiin ja muuttuviin tarpeisiin. Totutut keinot eivät välttämättä enää riitä. Nuorten elämään kun ovat viime aikoina iskeneet niin koronan aiheuttamat toimenpiteet, Venäjän hyökkäys Ukrainaan, laajempi sodan uhka, taloutta uhkaava taantuma ja ilmastokriisi.
Tiedoksi: Opetus- ja kulttuuriministeriö, Kuntaliitto, Aluehallintavirastot ja nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia kehittävät yhdessä mukaan lähteneiden kuntien kanssa nuorisolain velvoittamaa monialaisen yhteistyön ohjaus- ja palveluverkostoa. Työn tavoitteena on tuottaa tukea kunnille verkoston johtamiseen. Tuloksia on saatavilla keväällä 2023.
Essi Helin
Projektitutkija
Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia
Essi tarkastelee yhdessä Juvenian projektitutkija Marja Moisalan kanssa asukasluvultaan pienten kuntien nuorisotyön asemaa uusissa hyvinvointialueissa osana Kunnallisen nuorisotyön osaamiskeskustoimintaa. Juvenia on osatoteuttaja Kanuuna-verkoston hallinnoimmassa Kunnallisen nuorisotyön osaamiskeskuksessa.
Lähteet:
Ankkuritoiminta. 2022. Ankkuritoiminnan kehittäminen raditoiminnassa -hanke. WWW-dokumentti. Saatavissa: www.ankkuritoiminta.fi [Viitattu 28.11.2022].
Nuorisolaki 1285/2016. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20161285
Papunen, T. 2019. Yhteisin askelin – Jalkautuvan nuorisotyön käsikirja. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.hel.fi/static/liitteet-2019/KuVa/julkaisut/Jalkautuvan_nuorisotyon_kasikirja.pdf [Viitattu 28.11.2022].
Kuva: Daniel Reche, Pixabay