Vuosia sitten kirjoitin lehtiartikkelin Mälarenin linnoista. Muistan elävästi, kuinka hankalaa useimpiin järven linnakohteisiin oli aikaa-ennen-navigaattoria löytää ja ajaa. Vesitse retki linnasta linnaan olisi sujunut paljon helpommin.
Lisätietoa Mälarenin matkailusta:
Saariston saavutettavuus ja vähän mantereenkin
Vesiteitä liikkuminen vaatii nykymatkailijalta paljon vaivaa, viitseliäisyyttä ja hitusen onneakin. Vaivaa vaatii tarjonnan selvittäminen, viitseliäisyyttä ja onnea sen sovittaminen omaan aikatauluun. Saarten saavutettavuus voi jäädä aikataulusta kiinni. Tässä taannoin vietin muutaman huhtikuisen kevätpäivän Utössä. Muistan, kuinka hermoilin lähtöaamuna (todella) aikaiseen yhteysalukseen heräämistä. Miten hipihiljaa hipsuttelin Utö Havshotellin käytävässä, etten olisi herättänyt muita hotellivieraita. Avaimesta olin sopinut respan kanssa etukäteen.
M/s Eivorista myöhästyminen olisi jättänyt minut Utöhön vielä ainakin vuorokaudeksi. Se olisi sinällään ollut pelkästään iloinen asia, mutta mantereella odottivat työt.
Kirkkoveneen ongelma
on hajautetun kysynnän ja tarjonnan ongelma. Jos yksittäisenä asiakkaana haluaisin soutaa kirkkoveneellä vaikkapa syyskuun kauniina sunnuntaina-aamuna, miten saan koottua ryhmän – toisin sanoen, miten löytää ja saada koolle ne kaikki muut halukkaat käsi- ja muidenkin lihasvoimiensa käyttöä vesillä halajavat retkeläiset.
Tästä ja syksyn venekuljetuksista yksittäisille matkailijoille Saimaalla oli puhetta myös Rantasalmella, Järvisydämessä, jossa kävin viime viikolla.
Aikoinaan Järvisydämeen saatiin tie, kun päämäärätietoinen isäntä sen laati ja linjasi.
Mietin myös Lietveden (Puumalan ja Mikkelin välillä) hienoa maisematietä. Mikä valtava urakka sen rakentaminen 1950-luvulla on ollut.
Teksti ja alueen kuvat: Sari Snellman, kiitokset kirkkoveneongelman pohtimisesta kanssani Eeva Koivulalle / MAMK