Alkavassa talvessa on taikaa.
Viime viikkoina olen päässyt testailemaan retkipolkuja yksin ja yhdessä isommalla ryhmällä projektipäällikkö Pirjo Räsäsen koulutuksessa. Pirjo tulee Lahden ammattikorkeakoulusta / Lamkista ja Visit Finlandin Outdoors Finland katto-ohjelmasta. Paitsi Mikkelissä Kasarmin kampuksella 24.11. järjestettyä luontomatkailuseminaaria Pirjo koulutti eteläsavolaisia matkailutoimijoita maastossa. Olimme joukolla arvioimassa Puumalan Norppapolkua. Polku on 13 kilometrin mittainen ja Pirjo kehotti vakavasti harkitsemaan, toimisiko pienempi osa polusta myös talvipolkuna.
Talvipolku, jo sanakin luo jännitystä. Aivan kuin silloin, kun Muumipeikko herää talvella, keskelle outoa kylmyyttä, jonka nimi on lumi ja jää.
Viime viikolla kokoustin Punkaharjulla. Kokouspäivän päätteeksi kävelin talvi-illassa reilun parin kilometrin matkan Hotelli Punkaharjulta Kruunupuistoon harjureittiä pitkin. Lumi valaisi jonkin verran – oranssien, puihin sabluunalla maalattujen pylpyröiden sijasta polkua pystyi puistomaisessa metsässä seuraamaan sen maastolinjauksen mukaisesti. Hyvin meni niinkin; erotin koko ajan, missä polku kulki. Oli jännittävää. Mukana oli totta kai taskulamppu (otsalamppukin olisi voinut olla), vaikken sitä tällä kertaa tarvinnutkaan. Tässä yhteydessä pitää todeta, että Punkaharjun reitillä ei ole talvikunnossapitoa, jalat sai sovittaa edellisten kulkijoiden jälkiin.
Pimeys
Taannoin olin seminaarissa Turussa. Turun Aurajoen valaistusta läpiviemässä ollut maisema-arkkitehti Ritva Nummiora korosti seminaarin lähettämässään viestissä pimeyden kääntämistä voimavaraksi. Pimeydessä on myös sen symbolinen merkitys – pimeys, joka suojaa ja peittää.
Hiljaisuus
Lumi vaimentaa, mutta varsinkin Punkaharjun pimeässä illassa hiljaisuus oli enemmän, paitsi aistittavissa, melkein käsin kosketeltavaa. Hiljaisuus ympäröi kulkijan ja herkisti kuulostelemaan pienintäkin ääntä. Norppapolulla ei ollut ihan yhtä hiljaista, kun yritimme joukolla pisteyttää polkua muun muassa vaativuuden ja maiseman suhteen. Polun kiertäneille ei liene yllätys, että polku sai täydet maisemapisteet. Norppapolulle en kuitenkaan missään nimessä lähtisi pimeällä (!), muutama rankka nousu rantakallioille tekee enimmäkseen helppokulkuisesta polusta vaativan. Pirjo Räsänen opetti, että polun vaativuustaso määritellään sen vaikeakulkuisimman kohdan mukaan. Siitäkin syystä Norppapolun voisi jakaa osiin – silloin osa polkua voitaisiin luokitella helpoksi. Tällaisen helposti taivallettavan osan nimi voisi olla vaikkapa Kuutti.
Yksinkertainen on kaunista
Luonnon hyvinvointivaikutukset vähentävät stressiä. Tämän tietää myös SaimaaLife –blogi. Englanniksi kirjoitettu blogi vie Saimaan alueen luontoa maailmalle digitaalisesti.
Teksti ja kuvat: Sari Snellman
PS. Talvipolku koukuttaa. 9.12. lisätty linkki Mamkin yhteisöpedagogiopiskelijoiden tekemään videoon Urpolan luontopolulta: Metsän taikaa keskellä kaupunkia.