Työskennellessä luovuuden ja innovaation äärellä, saa myös syntymään paljon uusia ideoita. Toteutusvaiheessa kuitenkin voi törmätä esteisiin. Nämä ovat usein asioita, joita ei osannut ottaa huomioon. Ehkä sellaisia, jotka toimivat paljon paremmin teoriassa kuin käytännössä. Jos on toiminut tarpeeksi monen ajatuksen kanssa, saattaa huomata törmääväsi myös byrokratiaan. Byrokratia voi punaisella teipillä sulkea ideoiden käytännön toteutuksen silmänräpäyksessä. Tällaisesta sääntö-Suomesta libertaristit kertovat kauhutarinoita nuotioiden äärellä.
Vaikka byrokratia tuntuisi turhauttavalta ja jopa turhalta esteeltä matkalla esimerkiksi kyläyhdistyksen peliseuran perustamiselle, ymmärrän sen tarpeen yhteiskunnassa. Byrokratia syntyy säännöistä, jotka ovat asetettu turvaamaan kansalaisten ja muiden toimijoiden oikeuksia. Jos ei olisi byrokratiaa, olisi vaikeaa tietää vastuun kantajaa ja oikeutettua toimijaa ongelma kohdatessa. Byrokratia tarkoittaa asioita, kuten rekisteröitymisiä, toiminnan tarkkailua, laadun varmistamista sekä edunvalvontaa. Säännöt on tehty takaamaan jokaisen intressejä.
Oleellinen kysymys koskee ihmisten tunteita rajoittuneisuudesta, sekä kyvystä toimia pitkälle järjestäytyneessä yhteiskunnassa. Kyseessä on miltei sosiaalipedagoginen ajatus tietynlaisesta kansalaisen vallan puutteesta. Sosiaalipedagogisen ajattelun mukaan tämä olisi päättäjien ja yhteiskunnan toteuttamaa sortoa, mutta oikeasti kyseessä on tietyllä tavalla välttämättömän tilanteen luoma eriarvoisuus.
Sosiaalipedagogisessa ajattelussa keskiössä on yksittäisten kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa osaamalla toimia vaikuttamisen eri tasoilla. Paulo Freire kuvaa tätä käyttäen esimerkkinä kieltä. Hänen mukaansa kansalaiset voivat vaikuttaa yhteiskuntaan vain, jos he puhuvat samaa kieltä yhteiskunnan kanssa. Tämän voi ymmärtää kirjaimellisesti, mutta sen voi nähdä myös tarkoittavan laajemmin yhteisen toimimistavan oppimista, sekä tietynlaisten toimintojen kautta viestinnän ymmärtämistä.
Byrokratia on yhteiskuntamme kieli. Voidakseen toimia yhteiskunnassa pitää oppia puhumaan, kirjoittamaan ja ymmärtämään sitä. Oppimisen tulee tapahtua yhteiskunnan puolesta. Olisi epätasa-arvoista rakentaa järjestelmiä, joita tavallinen kansalainen ei ymmärrä, ilman todellista mahdollisuutta oppia ymmärtämään niitä. Ongelma ei ole byrokratiassa itsessään, vaan myös ihmisten suhteessa byrokratiaan.
Tämä ei tarkoita, etteikö ylilyöntejä tapahtuisi. Usein esiintyy tilanteita, joissa näen järjestelmien olevan rakennettu lyhytnäköisesti. Ne saattavat olla haitaksi yrittäessä toteuttaa jotain haitatonta. Täytyy ymmärtää, ettei järjestelmää luotaessa kukaan voi olla tarpeeksi pitkänäköinen poistaakseen kaikkia rajatapauksia.
Usein törmää suureen määrään punaista teippiä, joka on joskus laitettu väärään kohtaan. Oikeanlaisilla saksilla voi kuitenkin toimia monimutkaisissakin ympäristöissä, luoden hyviä asioita muille ja itselle.
Sauli Kareaho
yhteisöpedagogiopiskelija, harjoittelija
Xamk, Juvenia
Kirjoittaja toimi harjoittelijana Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juveniassa maalis-toukokuussa 2022.