Pälkäneläinen perheyritys, Humuspehtoori, on tuottanut kotimaisia luomulannoitteita jo vuosikymmeniä. Kun tuontilannoitteiden saatavuus heikkenee ja hinnat nousevat, Humuspehtoori pyrkii varmistamaan, että ruoantuotanto olisi kannattavaa jatkossakin.
Humuspehtoori Oy:n tarina alkoi vuonna 1984, kun Reino Mantsinen kehitti itsekulkevan kompostin kääntimen ja alkoi tehdä kompostointiurakoita kaupungeille. Hän hoiti kaupunkien kompostointialueita käyttäen tukiaineena kuoriketta.
Liikeidea muuttui 2000-luvun alussa, kun Mantsinen alkoi tehdä kuorikekauppaa metsäteollisuuden tuotantoyksiköiden kanssa.
”Isä oli mukana kompostointikokeessa, jossa testattiin seitsemää erilaista puukuitua. Lopputulema oli, että kasvit kasvoivat koeruutuviljelmillä yhtä hyvin käytettiinpä niillä kompostoitua tai kompostoimatonta puukuitua. Siitä hän päätteli, että puukuitua ei tarvitse kompostoida, vaan se sopii sellaisenaankin maanparannusaineeksi”, nykyinen toimitusjohtaja Suvi Mantsinen kuvaa.
Kun Reijo Mantsinen jäi leskeksi vuonna 2001, hän lopetti matkatyöt ja keskittyi kehittämään puukuituun liittyvää liiketoimintaa.
Luomulannoitteiden edelläkävijä
Ensin tehtiin Pälkäneelle puolen hehtaarin asfaltoitu kenttä, jolla käsiteltiin puukuituja maanparannusaineeksi. Viiden vuoden kuluttua kenttää laajennettiin 2,1 hehtaariin. Viimeisten viiden vuoden aikana on keskitytty entistä enemmän lannan jatkojalostukseen.
”Meille on tullut kyllä hevosen ja broilerin lantaa ihan 2000-luvun alusta asti. Puhdistamolietettä on tullut viimeisen viiden vuoden aikana enemmän. Se menee pääosin viherrakentamiseen korvaamaan fossiilisia lannoitteita mullan ravinnejakeena. Yhdistelemme eri raaka-aineita ja teemme niistä uusia lannoite- ja maanparannustuotteita.”
Luomulannoitteiden kehittelyä jarrutti 20 vuotta sitten viranomaisten käsitys, että puuteollisuuden kuituja ei voi viedä pelloille maanparannusaineeksi.
”Isä kyseenalaisti härkäpäisesti, että miksei voi viedä ja mikä pykälä sen estää. Lopulta tutkimme silloin aikanaan asiaa hyvässä yhteistyössä Eviran kanssa. Nyt tuotteilla on luomuhyväksyntä, vaikka ne sisältäisivät metsäteollisuuden tuottamaa puukuitua. Vuosien varrella on syntynyt yksimielisyys lannoitteiden ja maanparannusaineiden kriteereistä.”
Vuoteen 2014 saakka yrityksellä on ollut myynnissä laaja valikoima erilaisia seoksia.
”Meillä on edelleen sama repertuaari, mutta seoksia ei myydä enää niin paljoa. Uuden nitraattiasetuksen myötä säännöt muuttuivat. Nykyään levitetään kuidut ja lannat erikseen lohkojen kasvukierron mukaan sopivina ajankohtina.”
Alkuvuosikymmenet yritys toimitti asiakkailleen lannoitteita ja maanparannustuotteita rekkakuormittain. Tänä keväänä myyntiin tulevat kuluttajille suunnatut suursäkit, joita ostavat etenkin pienpuutarhat ja kasvihuoneyritykset. Uusi tuoteryhmä vaati jakelutavan kehittämistä.
”Mehän operoimme kompostointikentällä eli meillä ei ole isoja varastoja, eivätkä tuotteet saa kastua ennen pakkausta säkkeihin.”
Alkuvuosina luomutuotteet menivät pääosin luomuviljelyyn. Kun syksyllä 2021 lannoitteiden hinnat nousivat, tavanomaisestikin viljelevät alkoivat ostaa yrityksen luomulannoitteita.
”Kemialliset lannoitteet ovat olleet tähän saakka halpoja, ja ne on saatu peltoon kylvön kanssa samalla kertaa. Luomulannoitteet vaativat erillisen levityskerran. Me hoidamme asiakkaille myös levitystä järkevän matkan päässä Pälkäneeltä.”
Kemiallisten lannoitteiden heikkous on, että ne eivät sisällä luomulannoitteiden tapaan orgaanista ainesta. Pitkäaikainen kemiallisten lannoitteiden käyttö köyhdyttää maaperää.
”Maaperän köyhtyminen näkyy nyt, kun sään ääri-ilmiöt lisääntyvät. Etenkin kuivat vuodet ovat lisänneet tavanomaisten viljelijöiden kiinnostusta luomulannoitteisiimme, koska ne parantavat samalla maaperän kuntoa.”
Kotimaisuudesta tuli vahvuus
Maailmanpoliittinen tilanne on vauhdittanut keskustelua huoltovarmuudesta ja omavaraisuudesta. Suvi Mantsinen muistuttaa, että yrityksen raaka-aineet tulevat kotimaasta lyhyen matkan päästä. Myös tuotanto ja jakelu ovat paikallisten käsissä.
”Me tarvitsemme vähän välikäsiä. Puukuituja kuljetamme tyypillisesti 100-150 kilometrin säteellä. Lannoitteista Broilerihyvää menee Iisalmen korkeudelle asti. Yhteistyökumppanimme ajaa tarvittaessa tuotteen kohteeseen, ja urakoitsija käy levittämässä sen.”
Ympäristövastuullisuus nivoutuu osaksi yrityksen arkea. Materiaalivirroista pidetään tarkasti kirjaa, ja jätevedet käsitellään. Laajentuminenkin kiinnostaa, vaikka luvitus saattaa tehdä siitä mutkikasta.
”Ympäristöpuolen byrokratia on hyvin hidasta. Meillä olisi mahdollisuus aloittaa Janakkalassa toinen toimipiste. Ympäristöluvan saaminen AVIlta kestää kuitenkin noin 1,5 vuotta. Jos tarvitaan ympäristövaikutusten arviointi eli YVA, niin se vie 3-4 vuotta ja voi maksaa 300 000 – 400 000 euroa. Vähintään luvitukseen menee 5-6 vuotta, mutta helposti myös 10.”
Yksi uusista ideoista on hyödyntää betonitehtaiden sivutuotebetonia eli murskata se rakentamiseen, millä säästettäisiin luonnosta otettavaa soraa ja hiekkaa.
”Suomessa käytetään 2 miljoonaa tonnia betonimurskaa vuodessa soran sijasta. Luulimme, että lupa tulisi nopeasti. Luvanhaku pistettiin vireille vuonna 2017, ja se on edelleen vireillä.”
Parhaillaan yrityksellä on Business Finlandin rahoittama hanke, jossa testataan Janakkalassa, saisiko turvesoista luotua hiilinieluja osana ilmastotoimia. Ideana on, että käytöstä poistettuja tai heikkotuottoisia soita laitettaisiin kasvamaan bioenergiakasveja, joita voisi lannoittaa puhdistamolietteellä.
”Jotta turvesoista saataisiin bioenergiapeltoja, joilla kasvaisi ulkomaisia pajulajikkeita, suot pitäisi lannoittaa tehokkaasti. Ruokapelloille on olemassa oma lainsäädäntönsä, joka määrittelee, miten niitä voi lannoittaa. Samoin myös metsille. Bioenergiapelloilta tällainen lainsäädäntö puuttuu.”
Yrittäjyys yllätti
Alkujaan Suvi Mantsinen aikoi tehdä uran nuorten hevosten kouluttajana. Hän ehtikin tehdä Saksassa pitkiä työpäiviä ilman suuria ansioita. Perheen yritystä hän innostui jatkamaan kymmenisen vuotta sitten oivallettuaan, että biotalous voi olla Suomen uusi Nokia.
”Ne olivat kauniita ajatuksia. En olisi kuvitellut, että yrittäjyys kiertotalousalalla on näin vaikeaa. On paljon lainsäädäntöä ja luvitusta, joka vie aikaa päivästä toiseen. Luvat ja niiden myöntämisen hitaus rajoittavat alan kasvua.”
Yksi tuotekehitystä rajoittavista asioista liittyy uusien raaka-aineiden kokeiluihin. Jos yritykselle esimerkiksi tarjotaan jotain raaka-ainetta, jota ei ole mainittu voimassa olevassa ympäristöluvassa, sitä ei voida ottaa vastaan.
”Minun pitää ensin saada lupa muutettua ja jos tulee valituksia, luvan saanti voi kestää kauan. Koetoimintalupa on myös lainsäädännön mukaan mahdollinen, mutta se on lyhytaikainen kokeilulupa, joka sekin voi maksaa oman työn lisäksi noin 5000 euroa. Sitä ei viitsi joka asiaan käyttää, kun sen jälkeen pitää joka tapauksessa muuttaa varsinainen lupa.”
Kaikki maatalouden puolesta
Viime aikoina polttoaineiden hinnat ovat nousseet ennakoimattomasti. Suvi Mantsisenkin on sen takia ollut vaikea arvioida, miten yrityksen kannattavuus kehittyy. Siitä huolimatta hän on päättänyt, ettei yrityksen tuotteiden hintoja nosteta, vaikka tuontituotteiden hinnat nousisivatkin.
”Olen päätynyt siihen, että emme nosta talvella tilattujen lannoitteiden hintoja yksipuolisesti, koska se olisi mielestäni väärin asiakaskuntaamme kohtaan. Pysymme sovitussa hinnassa. Yksi hailee, vaikka otetaan siinä vähän takkiin. Uusien tilaustenkin hintojen pitää jäädä kohtuullisiksi eli olla samassa haarukassa kuin viime vuosina on ollut.”
Yritys työllistää neljä vakituista työntekijää ja pari osa-aikaista. Korona-aikana yritys on kasvattanut toimintaansa merkittävästi, ja liikevaihto on lähes 900 000 euroa.
Suvi Mantsinen korostaa, että vastuullisuus merkitsee yritykselle sitä, että pidetään huolta ympäristöstä, työntekijöiden voinnista ja myös asiakkaista.
”Olen sitä mieltä, että jos mekin pystymme tulemaan näinä aikoina viljelijöitä vastaan, niin kyllä isoja voittoja tekevien, suurten kauppaketjujenkin pitäisi pystyä. Maatilojen kannattavuus on heikko nyt, kun kaupat sanelevat koneiden, polttoaineiden ja lannoitteiden hinnat, eivätkä maatilat kuitenkaan voi nostaa tuotteidensa hintoja. Tällä hetkellä tilanne on se, että ennätysmäärä maatiloja lopettaa, kun ihmiset ovat ihan lopussa. Kauppojen pitäisi nyt tinkiä omasta katteestaan, että meillä olisi vielä viiden vuoden päästäkin täällä kotimaassa maataloutta ja puhdasta kotimaista ruokaa.”
Teksti ja kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Artikkeli on tuotettu osana LIIKE-hanketta.
