Kokeilu tehtiin Seamkissa keväällä 2018. Seamkissa toisen vuoden IB-opiskelijat saivat mahdollisuuden toimia konsultteina yrityksen ulkomaille suuntautuvassa vientiprosessissa. Opiskelijat osallistuivat kurssille Export and Import Operations, joka kuului heille osana pakollisia opintoja. Kurssin sai suorittaa verkko-opintoina, johon kuuluivat aloitusluennot, sekä viikoittaiset tehtäväpalautukset ja online-koe. Toisena mahdollisuutena tarjottiin kurssin suorittamista projektina yritykselle. Yritys tarvitsi apua selvityksissä viennin tueksi tiettyihin maihin, joiden he uskoivat olevan potentiaalisia vientikohteita.
Opiskelijaryhmästä noin vajaa puolet halusi tehdä kurssin projektina. Opiskelijaryhmälle kerrottiin aluksi lyhyesti yrityksestä, sen tuotteista ja tavoitteista. Myös yrityksen edustaja oli projektin aloitusluennoilla vastaamassa kysymyksiin ja kertomassa tarkemmin tuotteista ja niiden ominaisuuksista. Erityisesti he tarvitsivat tietoa maan ruokakulttuurista, miten tuotteet sinne sopivat, sekä mahdollisista jälleen myyjistä ja mahdollisista asiakasryhmistä maassa. Lisäksi he toivoivat selvitystä viennin käytännön järjestelyihin kyseiseen maahan. Opiskelijat tekivät selvityksen ryhmissä. Joka ryhmässä oli ainakin yksi henkilö, joka tuli itse kyseisestä maasta. Lisäksi joka maassa oli yksi suomalainen IB-opiskelija. Tällä haluttiin varmistaa, että ryhmä saisi helposti tietoa natiivi-jäsenen kautta tavoista, ruokakulttuurista ja viennin säännöksistä ja tietoa olisi helppo hakea omalla kielellä. Suomalainen jäsen taas varmisti kotimaisen yrityksen kanssa tehtävän yhteistyön helppouden, vaikka yrityksessä puhuttiin kyllä sujuvaa englantia.
Projekti kesti kuusi viikkoa. Siihen kuuluivat ensin kurssin aloitusluennot, joilla kerrottiin mahdollisuudesta tehdä kurssi myös projektina, projektin esittely sekä opiskelijaryhmiin jakautuminen. Toisella tunnilla yrityksen edustaja oli paikalla kertomassa tuotteista, yrityksestä ja vastaamassa kysymyksiin. Työryhmät aloittivat työn. Noin projektin keskivaiheilla järjestettiin vielä maakohtaiset (ja opiskelijaryhmäkohtaiset) tapaamiset yrityksen edustajan kanssa, jossa keskusteltiin esille nousseista kysymyksistä ja tavoitteiden tarkennuksista. Opiskelijaryhmät lähettivät valmiit maakohtaiset vientisuunnitelmat yritykseen noin viikkoa ennen loppuesityksiä. Suunnitelmat esitettiin yhtenä iltapäivänä koululla. Lopuksi yritys myös jakoi jokaiselle opiskelijalle työtodistukset vientiprosessissa apuna toimimisesta, sekä arvioinnin työskentelystä.
Opiskelijapalautteesta ilmeni, että oli erittäin hyvä, että yrityksen edustaja oli pohjustamassa projektia koululla ja vastaamassa kysymyksiin. Näin vältyttiin monelta väärinkäsitykseltä sekä tuotteen että yrityksen tavoitteiden suhteen. Samalla se selvästi motivoi opiskelijoita. Samoin oli tärkeää, että opiskelijaryhmillä oli työn edetessä mahdollisuus tavata yrityksen edustajaa selventäviä kysymyksiä varten. Samalla pohdittiin jo alustavasti maan mahdollisuuksia vientikohteeksi. Opiskelijoita motivoi selvästi projektin ”todenmukaisuus”, koska he saivat kokeilla taitojaan oikean yrityksen kanssa. Lisäksi todistus ja arvio, jonka he saivat projektista yritykseltä lopuksi, motivoi kovasti. Tuntuu että paperi työkokemuksesta motivoi paljon enemmän, kuin opintopistepalkkio. Toisaalta opiskelijoita pitäisi saadakin palkittua näin, ettei tule tunnetta, että he toimivat vain ilmaisena työvoimana yritykselle. Jotkin opiskelijat kokivat projektin liian isoksi työksi silloin, kun kurssin aloitustunnilla projekti esiteltiin. Myöhemmin kuitenkin ne, jotka olivat valinneet projektin, olivat hyvin tyytyväisiä valintaansa myös työmäärän suhteen.
Yritykset olivat hyvin tyytyväisiä valmiisiin raportteihin ja suunnitelmiin. Ne sisälsivät paljon tietoa, joita vain syntyperäinen ihminen voi maastaan tietää ja jota on hyvin vaikea löytää haeskelemalla internetistä. Projekti oli oikein onnistunut. Opiskelijat ja yritys vaihtoivat yhteystietoja lopuksi. Yritys halusi myös selvästi pitää yhteyttä opiskelijoihin, ovathan he arvokkaita kontakteja, joilta ehkä myöhemminkin saisi apua juuri tämän vientiprojektin eteenpäin viemiseksi.
Miia Koski
Seinäjoen ammattikorkeakoulu