Työhaun performanssin syksy on ollut mielikuvituksen täyteinen! Hanketiimi on testaillut soveltavan teatterin menetelmiä kohderyhmän kanssa sekä käynyt toiminnallisilla esittelykierroksilla eri ryhmien parissa. Tarkoitus on ollut markkinoida hanketta ja tulevaa valmennusta, sekä tutustuttaa omakohtaisesti soveltavan teatteriin menetelmiin. Osallistujien rekrytointi tammikuussa starttaavaan, Työnhaun performanssin järjestämään Työstämö-valmennukseen on käynnissä.
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Mari on vetänyt tutustumisleikkejä ja improvisaatioharjoitteita esimerkiksi TE-toimiston asiantuntijoille, monialaisten palveluiden tiimille, kuntouttavan työtoiminnan ryhmälle. Hanketiimi vieraili myös Kulta-kulttuuripajalla ja monikulttuurisuuskeskus Saagassa. On ollut mahtavaa huomata, kuinka osallistujat ovat heittäytyneet mukaan tekemiseen. Neutraalit perusolemukset on karistettu hetkeksi, harkitsevuus on antanut sijaa reagoinnille ja intuitiolle, reaalimaailmaan lisäksi on reagoitu kuviteltuun ja sopeutettu toiminta siihen, mitä uskotaan tapahtuvan. Hauskat harjoitteet ovat tuoneet lisäksi liikuntaa päivään ja kehittäneet muun muassa vuorovaikutustaitoja, toisen kohtaamista, itsensä ilmaisemista ja uskallusta olla esillä ja katseiden kohteena.
Menetelmien testausta minipilotin merkeissä
Hanketiimi on tavannut kohderyhmään kuuluvia henkilöitä muutamia kertoja syksyn aikana. Olemme keksineet ammatteja ja käyneet absurdeissa työhaastatteluissa, olemme antaneet kuviteltuja lahjoja toisillemme ja löytäneet aarteita arkusta, olemme keksineet vuorovaikutustilanteita ja assosioineet sanoja, olemme esittäneet julkkiksia ja miimisesti yhdyssanoja ja vaikka vielä mitä. Köräpyrkki on muuten erään osallistujamme keksimä uusi peli, jossa on tavoitteena kerätä köriä ja pyrkkejä. Saatatte kuulla siitä vielä! Teatteriharjoitteiden lisäksi ohjelmaan kuului taukojumppaa, valssin opettelua, syvähengityksiä ja mielikuvaharjoitteita. Tiedossa on vielä retki Helsinkiin.
Kaikista mieleenpainuvinta syksyn minipilotin osallistujien mielestä oli kuitenkin kuvitteellisen Mikko Torvisen elämänkaari. Ryhmä loi yhdessä Mikon tarinan. Jokainen sai osallistua ja ideoida, ja elämän sisältö kouluajoista kuolemaan syntyi toisia kuunnellen ja muiden ajatuksia jatkaen. Jokainen saattoi heijastella ja tarkastella tämän henkilön kautta omia vaiheitaan ja tuntemuksiaan. Mikon elämästä löytyi sekä kiinnostuksen kohteita, kuten jääkiekko ja uusien asioiden oppiminen, että vastoinkäymisiä, kuten kiusaava pilottitakkijengi ja potkut jääkiekkojoukkueesta. Suuri käänne oli perheen muutto Ranskaan, jossa Mikko sai uusia kavereita, mutta koki myös suurkaupunkilaisen yksinäisyyttä. Mikko kuitenkin löysi oman polkunsa, sai itsevarmuutta ja tunnisti vahvuutensa. Hänestä tuli urheiluhieroja, hän avioitui ranskalaisen naisen kanssa ja sai lapsia. Tavallisen Mikon vaiheissa saattoi kukin tunnistaa samaistuttavia kohtia. Tavalliselta vaikuttaneen Mikon elämä oli kuitenkin niin tärkeä ja merkityksellinen, että hänestä kirjoitettiin elämänkerta!
Mukavaa tekemistä ryhmässä
Teatteriharjoitteet ovat siitä kivoja, että ne ovat olleet aina positiivisia. Kaikilla on mahdollisuus osallistua, asiat tehdään ilon kautta ja toisia kunnioittaen, kenenkään tekemisiä ei arvostella eikä mokille naureta, ja improvisaatiossa pyritään positiivisiin vuorosanoihin ja vastauksiin. Harjoitteet saattavat herättää kyllä mitä moninaisimpia tunteita. Vaikka elämänkaarityöskentelyssä kuvitteellisen Mikko Torvisen vastoinkäymiset herättivät liikutusta, kääntyi kaikki kuitenkin parhain päin – tarinan onnistumiset, ilot ja itsensä löytäminen saivat aikaan myös positiivisen liikutuksen kyyneleitä.
Soveltavan teatterin harjoitteet ovat olleet mukavaa yhdessä tekemistä. Osallistujat eri ryhmissä ovat luoneet aineettomia sisältöjä, olivat ne sitten heijastumaa omasta itsestä, kokemuksista, opitusta tai maailmasta. Uskomme, että moni on yllättänyt itsensä – etenkin, jos on kuvitellut, ettei ole “yhtään luova”, “mitenkään taiteellinen” tai “ollenkaan teatteri-ihminen”. Mitään erityistaitoja ei tarvita, ei teatteriharrastusta, ei edes kiinnostusta kulttuuriin. Kun uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleen tai sanoa ensimmäisen sanan sekä unohtaa liika suunnittelu ja miettiminen, saattaa yllättää itsensä leikkimästä ja puhumasta sujuvasti epätotta ja luvallisesti palturia!
Meissä kaikissa piilee leikkisä, kekseliäs, luova sisin – jos uskaltaa nähdä itsensä toisin, unohtaa aistihavaintojen rajoitteet ja antaa mielikuvituksen tehdä näkymättömästä todellista.
