Circus Maximus –hankkeessa tarjotaan nuorille yhteistoimintaa ja etsitään keinoja tehdä sirkustaidetta luonnossa yhdistäen sosiaalisen sirkuksen menetelmiä ja Green Carea. Sosiaalisessa sirkuksessa käytetään sirkusmaailman välineitä ja ympäristöä osallistujien hyvinvoinnin saavuttamiseksi.

Kaksi Xamkin sosionomiopiskelijaa osallistui hankkeeseen projektiopinnoissaan. He suunnittelivat ja toteuttivat hankkeeseen osallistuville nuorille kesäleirin heidän omiin toiveisiin pohjautuen. Tässä luettavaksenne Sirpa Ylämäen, toisen opiskelijoista kuvaus leiristä ja sen tunnelmista.

Suomen juhannus 2019 on juuri saatu juhlittua, kun leirimme Lapurin saaressa pärähtää käyntiin. Olemme Tiina Kirin kanssa Xamkin 2.vuoden sosionomiopiskelijoita, jotka päättivät toteuttaa projektityökurssinsa leirin merkeissä. Aiheena luontolähtöisyys ja sirkus kiehtoivat ajatuksen tasolla meitä ja kun siihen vielä liitettiin syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, niin ei meidän tarvinnut kauaa miettiä, kun tartuimme haasteeseen. Työmenetelmänä sosiaalinen sirkus ja hankkeen tavoitteena oleva nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen on mielestämme erittäin mielenkiintoinen ja erilainen tapa, johon halusimme perehtyä tarkemmin.

Toteutimme leirin 24-25.6.2019 Ravijoella, Lapurin saaressa. Saarella ei ole mukavuuksia, sillä se on täysin irrallaan mantereesta ja asumaton. Saari on Ravijoen osakaskunnan omistuksessa oleva runsaan kilometrin pituinen ja leveydeltään runsaat 400 metriä oleva hiekkaperäinen ja kallioinen saari. Saaressa on mökki, sauna ja ulko-wc. Matka saareen taittui soutuveneellä ja kanootilla. Leirille osallistui viisi maahanmuuttajataustaista nuorta, kolmesta eri kansalaisuudesta, Haminan Teinisirkuksen toiminnanohjaaja, projektipäällikkö Katri, sekä Circus Maximuksen projektipäällikkö Henna. Tarkoituksenamme oli yöpyä teltoissa ja mökkiä käytettiin vain tukikohtana ja saunamajana.

     

Kuvat 1 ja 2. Leiri alkamassa ja teltat on saatu pystytettyä. Kuvan otti Henna Ström-Kallio.

Kuva 3. Soutelijat ”peräedellä mennään mut eikai se haittaa”. Kuvan otti Henna Ström-Kallio.

Circus Maximuksen nuoret kuljetettiin Ravijoelle Xamkin autolla, jossa ohjaajat olivatkin jo heitä odottelemassa. Kukaan nuorista ei oikein tiennyt mihin olimme menossa ja siksi kaikkien mahanpohjassa kutkutti jännitys. Tätä tunnetta ei yhtään helpottanut se seikka, että kohta pitäisi ylittää salmi veneellä ja kanootilla. Soutaminen tai melominen sekä suuri meri olivat uusia elementtejä nuorten elämässä. Rohkeasti nuoret heittäytyivät mukaan seikkailuun ja pian intiaanihuudot kaikuivat kauas hiljaisessa salmessa heidän innostuessaan soutelemaan veneellä sekä intiaanikanootilla.

”Milläs me nyt puhelimemme ladataan, kuului monen nuoren suusta?” ”Ei me pärjätä ilman puhelinta, jos akku loppuu.” Niin saarella ei ollut sähköä ja huoli oli aiheellinen. Kuinka me sitten pärjätään. Pärjätään me, ohjaajat lohduttelivat ja järjestivät nuorille niin paljon tekemistä, että puhelimen käyttö ei enää edes tuntunut tarpeelliselta. Se tuntui jopa vapauttavalta ajatukselta, olla hetki tavoittamattomissa, autiolla saarella.

Jotta voisimme nukkua, tarvitsemme telttoja, makuupusseja ja makuualustoja. Makuupusseja, mitä ne ovat? Nämäkin asiat osoittautuivat aivan uusiksi monelle nuorelle. Nukutaanko me ulkona? Entä jos hiiret tulevat telttaan kanssamme. No ei tullut. Ei edes pienen pienet muurahaiset. Nuoret saivat halutessaan olla täysin rauhassa, ihaillen meren tuoksua ja nukahtaa vienoon aaltojen kohinaan.

Entäpä ruokailu? Kuinka sen voisimme järjestää? Siihenkin oli ratkaisu mietittynä. Vedet oli jo kannettu kanistereissa aiemmin perille ja ruuanlaittovälineinä toimivat kaasupolttimot Muurikka pannuineen. Leirillä oli myös tulipaikka, jos joku halusi ihan perinteisin keinon ruokansa valmistaa. Ruuat säilytettiin suurissa kylmäarkuissa. Tämäpä mukavaa hommaa. Pääruuaksi valmistimme hampurilaisia, jokainen sai kasata ja valmistaa oman makunsa ja tottumuksensa mukaisen hampurilaisen. Ai että tuli hyvää. Miten ruoka täällä saarella maistukin hyvälle. Hymyt oli herkässä kaikilla ja jokainen halusi kokeilla paistamista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 4 ja 5. Leirikeittiössä touhutaan hampurilaisia. Kuvaaja Henna Ström-Kallio.

Kuva 6. Hyvälle maistui. Kuvaaja Henna Ström-Kallio.

Jälkiruuaksi valmistimme muurikka – lettuja, joiden kääntäminen vasta hauskaa olikin. Vaatii meinaan harjoittelua, jotta saa suuren letun ehjänä käännettyä. Ruuanlaiton lomassa oli aikaa jutustella, koulutuksesta – Xamk on sitten mukava paikka opiskella, kun koulutyönä voi järjestää jotain tällaista! Erilaisia tukimuotojakin on tarjolla, jotta opiskelu mahdollistuu. Kulttuurit kohtasivat, tulivat tutuiksi ja opimme paljon toinen toisistamme. Olimme siinä tilanteessa yhdessä tasaveroisina kokemassa tätä kaikkea.

Kuva 7. Xamkin opiskelijat Tiina ja Sirpa letunpaistossa. Kuvaaja Henna Ström-Kallio.

Nyt olisi ollut ruokalevon paikka, mutta aikaa ei ollut paljon hukattavaksi. Seuraavaksi ryhdyimme saunan lämmitykseen. Osalle riitti puuhaa tässä ja osa seurasi saunavihdan valmistumista asiantuntijamme Riston avustuksella. Saarella ei kasvanut koivuja, mutta olimme järjestäneet hiukan koivunoksia, jotta voisimme näyttää, kuinka perinteinen suomalainen saunavihta tehdään. Tätä vihtaa ei sovi naruilla tai rautalangoilla kiinnittää, vaan oksat solmittiin yhteen korinripaperiaatetta hyödyntäen. Oi mikä tuoksu siitä lähtikään. Naiset pääsivät saunaan tuorettakin tuoreemman vihdan kanssa.

Ja ettei totuus unohtuisi pitihän ne nokipannukahvitkin keittää, avotulella tietenkin. Teetä heille ketkä siihen olivat tottuneet. Saunomisen ja melko viileän meriveden ja uimisen jälkeen sisäinen lämmitys teki poikaa.

Kello lähentelee puolta yötä ja aurinko laskee saarten taa. Väsymys painoi jo pitkän päivän jälkeen, mutta kesäillan myyttisyys, mystisyys ja visuaalinen kauneus veti tällä kertaa pidemmän korren. Öinen melontaretki kohti auringolaskua alkoi. Oi mikä fiilis. Peilityyni meri, hiljaisuus ja laskeva aurinko. Tätä ei voi sanoin edes kuvailla. Se täytyy kokea itse. Melomme Lapurin ympäri ja kuvaamme, melomme, pysähdymme taas ja kuvaamme. Ei tuulenvirettäkään, kanoottimme pysyy paikoillaan, vaikka nostamme melat kanootin jalkatilaan.

Kuvat 8. Auringonlasku Lapurissa. Kuvaaja Katri Kotasaari.

Kuva 9. Intiaali keskiyöllä kanootissa.Kuvaaja Henna Ström-Kallio

Palattuamme retkeltämme istahdamme vielä hetkeksi nuotion ääreen valkoisiin huopiin kääriytyneenä. Istumme hiljaa, visuaalinen kauneus on mykistänyt meidät, sosiaalisen sirkuksen artistit. Ei edes kummitusjutut sovi nyt tunnelmaan. Kerron ne huomenna sitten päivänvalossa, sillä Lapurinlahdessa on oikeasti uponnut laiva ja se voisi olla aavelaiva, joka öisin nousee meren pintaan. Se ei nyt vaan sovi tilanteeseen, vaikka olin etukäteen pohtinut niitä kertovani.

Kuva 10. Leirinuotiolla keskiyöllä. Kuvaaja Henna Ström-Kallio.

Aamu valkenee ja linnut alkavat elää omaa elämäänsä. Heräämme aikaisin, koska leirimme on lyhyt ja haluamme kokea vielä paljon. Aamupalan jälkeen pelaamme rantahietikolla suomalaista mölkkypeliä, heitämme pölkkyä! Riemun kiljahduksia ja voiton tavoittelua ystävällismielisessä hengessä. Alamme olla jo tuttavia toisillemme ja kannustamme kaveria. Viisikymppiä sitä kohti mennään.

Seuraavaksi vuorossa on leirin sirkus osuus. Viemme nuoret saarikierrokselle ja Haminan Teinisirkuksen Katri on luvannut ohjata ihmispyramidien tekoa rantakalliolla, saaren toisella puolen. Vielä meillä riittää virtaa ja nuoret ovat elementissään näyttäen meille ihmisakrobatiaa parhaimmillaan. Spontaani osaaminen kuvastui ilosta ja riemusta, mikä syntyi näiden temppujen myötä. Ne eivät kuulkaas olisi onnistuneet ilman ohjeen kuuntelemistaitoja, yhteistyötä, koordinaatiota, notkeutta, voimaa ja rohkeutta. Tulen johtopäätökseen, että tämä ON sitä sosiaalista sirkusta, todellakin. Itse olin tyytyväisenä kameran linssin takana välillä henkeäni pidätellen.

Kuvat 11 ja 12. Ihmispyramidit. Kuvaaja Henna Ström-Kallio.

Loppupiirin aika koitti aivan liian nopeasti. Olisihan täällä viihtynyt kauemminkin, mutta tällä kertaa lähdimme varovaisesti liikkeelle. Nuoret olivat palautetta antaessaan haltioissaan. Heillä ei ollut ollut kesänajaksi mitään tekemistä ja siksi he kokivat leirin ihan mielettömänä juttuna. Koska luonto oli heille tärkeää, ihastuivat he saareen oitis ja kyselivät, josko leiriä voitaisiin ensivuonnakin järjestää. Palautteessa kyselimme mm. mikä oli parasta leirissä ja havaitsimme että molempien (sekä järjestäjien, että leiriläisten) tavoitteena olleen nuorten suomen kielen puhumisen vahvistaminen oli toteutunut loistavasti. Saimme palautteessa seuraavanlaisia kommentteja. Leirin ohjelma oli vapaata ja rentoa. Oli ohjelmaa muttei liikaa, tekemistä oli sopivasti, ihmispyramidit, akrobatia ja valokuvien ottaminen oli ehdottomasti leirin yksi kohokohdista. Se näkyi ja kuului leiriläisten ilmeistä ja iloisesta naurun kätkätyksestä vielä loppupiirin aikanakin. Soutaminen ja ruoan valmistus eräoloissa olivat ohjelmanumeroita, joihin nuoret lähtivät myös palautteen mukaan innolla mukaan. Saunominen ja uiminen toimi, kuten olimme sen odottaneetkin sen toimivan. Siellä saunan lauteilla oli aikaa istua ja kuunnella huolia ja murheita, hyvin nämä nuoret olivat hoksanneet suomalaisen ikivanhan kansanparannuspaikan merkityksen. Lopputulemana leiriltä nuoret saivat muodostettua keskinäisiä verkostoja saamalla uusia kavereita ja oppivat ratkomaan ongelmia yhdessä.

Oli leirin purkamisen aika ja haikein mutta kiitollisin mielin siihen ryhdyimme. Kiitollisina siitä, että pääsimme mukaan, edes hetkeksi Xamkin Circus Maximuksen projektiin, osana omaa projektityön kurssiamme.

Nämä nuoret olivat niin välittömiä, kaikkeen leirillä tarjottuun aktiviteettiin innokkain mielin osallistuvia, että olisi ilo tarjota heille kokemus uudelleen. Tällä kertaa he jo tietäisivät, että ilman sähköäkin pärjää, kännykkää ei leirillä tarvitse ja sieltä kotoa voi lähteä luontoon saamaan elämyksiä ihan ilmaiseksi. Meille kaikille jäi hyvä mieli ja halauksin saattelimme heidät kohti kotejansa.

Tapaamisiin!

Kuva 13. Yhdessä. Kuvaaja Sirpa Ylämäki.

Sosiaalisen sirkuksen ja Green Care toiminnan –kokeilu toteutetaan osana Circus Maximus –hanketta. Koordinoinnista vastaa Xamkin projektipäällikkö Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juveniasta, joka on hankkeen päätoteuttaja. Circus Maximus hankkeen osatoteuttaja on Haminan teinisirkus ja yhteistyökumppaneina toimivat mm. Haminan kaupunki ja Harjun oppimiskeskus. Hanke saa rahoitusta Euroopan sosiaalirahasta Hämeen Ely-keskukselta

Jaa sivu