Palaan vielä marraskuun alussa Tampereella järjestettyihin työelämän tutkimuspäiviin, joista voi ammentaa pohdinnan teemoja vielä pitkällä loppuvuoteen. Tulevaisuuden työelämä ja sen muutokset tuntuvat osin uhkaavilta. Digitalisaatio ja teköäly vaikuttavat muun muassa siihen, että suuri osa työpaikoista tulee häviämään seuraavan 10-20 vuoden aikana. Naisvaltaisilla aloilla viittä häviävää työpaikkaa kohti syntyy yksi uusi työpaikka, sillä esim. taloushallinnon tehtävät vähenevät. Miten ihmiset jatkossa hankkivat elantonsa? Onko ihmistyöllä mitään virkaa, kun digitalisaatio ja tekoäly hoitavat hommat?
Onneksi esitettiin epätoivoa ja uhkakuvia hälventäviä toivon pilkahduksia. Tulevaisuuden tutkimuksen professori Markku Wilenius esitti johtopäätöksenä, että ihmisten rooli ja merkitys työelämässä olisi kasvussa. Erilaisten alustojen merkitys kasvaa uuden aikakauden kynnyksellä. PK-sektorin merkitys vahvistuu työpaikkojen luomisessa. Työtä tehdään pienemmissä tuotantotiimeissä monimuotoisemmin työnkuvin. Työntekijän on toisaalta opittava nopeasti uutta ja toisaalta vikkelästi poisopittava vanhasta. Persoonallisen osaamisen rooli on suurempaa kuin aiemmin, totesi Wilenius.
Myös Eveliina Saari Työterveyslaitokselta toi esiin toivon näkökulmaa työelämän muutosten keskellä. Hänen mielestään ihminen luo joka tapauksessa mielekästä tekemistä ajattelevana, proaktiivisena toimivana olentona. Ihminen luo itselleen työtä. Saaren mukaan teknologiakehitys luo uusina työmahdollisuuksina mm. digiin opastajia, jotka ymmärtävät ihmisen elämäntilanteen. Teknologia laajentaa ammattilaisen osaamista ja kyvykkyyttä, jolloin lopputuloksena on laadukkaampaa työtä. Ihmisellä säilyvät tulevaisuudessa autonomia ja luovat tehtävät, joten työn mielekkyys kasvaa.
Saaren mukaan ne organisaatiot, jotka antavat ammattilaisille tarpeeksi autonomiaa töidensä organisointiin ja tukevat henkilöstönsä jatkuvaa oppimista pärjäävät työn muutoksessa pitkään. Tämän tyyppinen ajattelu haastaa vanhat teollisuustyöhön pohjaavat työn sopimisen ja tekemisen mallit. Mutta mikäpä sen parempaa, kuin mielekäs työ, jonka ajurina toimii kutsumus tai vahva sisäinen motivaatio. Ja aina vain paranee, jos työn voi organisoida itse parhaaksi katsomallaan tavalla ja jos työorganisaatio tukee henkilöstönsä jatkuvaa oppimista. Liian hyvää ollakseen totta?
Projektipäällikkö Tiina Kirvesniemi