Reseptiä siihen, miten takuulla onnistuisi työnhaussa tai siihen, miten rekrytointi tuottaisi aina työnantajan kannalta erinomaisen lopputuloksen, ei taida olla kenelläkään. Työnhakuprosessissa kohtaavat ihmiset. Olipa toimiala, hakija, avoin tehtävä, haastattelija tai toimintaympäristö millainen tahansa, ihmiset arvioivat ihmisiä. Pärstäkerroin, ensivaikutelma, persoona, mielikuva, intuitio ja muut epämääräiset henkimaailman asiat ovat mukana päätöksenteossa faktojen lisäksi. Sekä työnhakijalla että työnantajalla.

Tiettyjä työnhakijoiden ominaisuuksia arvostavat todennäköisesti kuitenkin useimmat työnantajat. Riippumatta siitä, onko kyseessä pienyrittäjä, joka haastattelee kolme hakijaa vuodessa, vai rekrytointifirman työntekijä, joka haastattelee viisi hakijaa päivässä viitenä päivänä viikossa.

Seuraavat ajatukset ja ohjeet perustuvat rekrytointityössä koettuun ja havaittuun. Ovatko ne itsestäänselvyyksiä? Jonkun mielestä varmaan ovat, mutta toisaalta… Jos olisivat (ikään, sukupuoleen, työkokemukseen, koulutustaustaan, työnhakukokemukseen katsomatta), en nyt kirjoittaisi niistä.

 

Ajatuksia työnhausta

Hakemus

Haettava tehtävä ei välttämättä edellytä erinomaisia viestintä- ja kirjoitustaitoja, mutta hakemuksessa ja CV:ssä erisnimien kirjoittaminen isolla, yhdyssanojen kirjoittaminen yhteen ja muu asianmukainen oikeinkirjoitus sekä tietojen tarkistaminen osoittavat, että hakemuksen tekemiseen on nähty vaivaa. Huolimattomasti tehdystä hakemuksesta tulee mieleen, että hakijaa ei joko kiinnosta tai hän ei oikeasti tiedä, että näillä asioilla voi olla merkitystä. Huolimattomuus myös kostautuu. Jos puhelinnumero on hakemuksessa väärin tai puuttuu kokonaan, se on suurempi harmi hakijalle kuin työnantajalle.

Hakemus osoitetaan siihen tehtävään, joka on ilmoitettu avoimeksi (avoin hakemus johonkin yritykseen on eri asia). Kierrätetty ja kopioitu teksti käy, mutta on kyseenalainen silloin, jos hakemuksessa viitataan väärään tehtävään, toiseen työnantajaan tai vaikkapa osa-aikatyöhön, kun kyseessä on kokopäivätyö. Päivitä siis aina tekstisi kyseessä olevaan tehtävään ja organisaatioon sopivaksi. Jos hakuun liittyy video tai hakemus tehdään pelkästään videona, lopputulos kannattaa tarkistaa. Vastavaloon kuvattu video, jonka pääosassa on tumma hahmo, ei ole työhakemus. Se on Poliisi TV:n haastattelu, josta puuttuu vain teksti ”Reiska, nimi ja ääni muutettu”.

Jos hakija on hakemuksen perusteella hyväksi todettu, kutsutaan hänet haastatteluun. Tässä vaiheessa hyvä ensivaikutelma saa tukea, jos puhelimeen vastatessa muistaa, mihin kaikkiin työpaikkoihin on hakenut. Sen sijaan ”Ai kuka? Ai mistä? Ai niin, taisin hakea…” ei välttämättä ole paras jatkumo erinomaiselle hakemukselle.

Haastattelu

Haastatteluun tullaan sovittuna aikana. Haastattelupaikan osoitteen ja sijainnin varmistaminen ei vaadi suurta vaivaa. Matkalla voi sattua ja tapahtua, tätä varten on hyvä olla olemassa numero, johon voi soittaa, jos myöhästyy. Soittoa toivotaan myös silloin, jos työnhaku peruuntuu eikä ole tarkoituskaan saapua haastatteluun. Ennen liikkeelle lähtemistä voi vielä tarkistaa, mitä haastatteluun on pyydetty ottamaan mukaan. Haastattelua odotellessa kannattaa muistaa myös nämä: Kättele napakasti (tätä voi ja kannattaa harjoitella), katso silmiin ja esittele itsesi. Laita puhelin äänettömäksi ja laukkuun tai taskuun. Purkka pois.

Haastattelua saa jännittää. Hakija, jota ei lainkaan jännitä, voi antaa itsestään välinpitämättömän tai ylimielisen vaikutelman. Jos jännitys on vaarassa pilata haastattelun, asiasta voi mainita haastattelijalle. Haastattelijoille ei ole suotu ajatusten lukemisen lahjaa ja aika harvoille huulilta lukemisen taito, joten ulosantiin (vaikka ei hakisi myynti- tai muuta puhetyötä) on hyvä keskittyä. Eikä ole hassua varmistaa, onko ymmärtänyt jonkun kysymyksen oikein. Silloin todennäköisemmin vastaa siihen, mitä on kysytty eikä sinne päin.

Hajusteiden käyttö voi työpaikan luonteen vuoksi olla kokonaan kielletty ja muutenkin niitä tulisi käyttää hillitysti. Jos haastattelijan silmät vuotavat ja henki salpautuu, hän ei todennäköisesti tässä vaiheessa ole liikuttunut erinomaisen hakijan vuoksi. Rennon vaikutelman tavoitteleminen taas saattaa johtaa siihen, että haastattelija pelkää haastateltavan valuvan tuolilta lattialle.

Paperit

Jos haastattelussa katsotaan alkuperäiset työ- ja tutkintotodistukset, se tarkoittaa, että niiden on oltava alkuperäiset. Mikäli avoimeen tehtävään vaaditaan tietty tutkinto, työnantaja ei ilman asianmukaista dokumenttia työllistä siihen edes maailman parasta tyyppiä. Oppilaitokset ja työnantajat pystyvät toimittamaan työnhakijalle uudet todistukset muutossa kadonneiden, palaneiden, vesivahingon turmelemien tai koiranpennun syömien tilalle. Työnantajalla on velvollisuus toimittaa työtodistus pyynnöstä arvioinnilla viisi vuotta ja ilman arviointia kymmenen vuotta työsuhteen päättymisen jälkeen.

Jos kyseessä on ensimmäinen työhaastattelu, johon mennessä ei ole kertynyt mapillista papereita, joihin haluaa vedota, sitä yhtä ainoaa todistusta ei kannata kaivaa taiteltuna takataskusta. Jos taas on se mapillinen, kannattaa jättää siihen tarkistettavaksi vain tehtävän kannalta olennaiset paperit.

Sitten voikin todeta, että teki parhaansa ja aika pian (haastattelija toivottavasti ilmoittaa milloin) tiedetään, mihin riitti.

Kaiken tämän jälkeen on hyvä muistaa, että työnhakijalla on myös oikeuksia, ei pelkästään velvollisuuksia. Haastateltavalla on oikeus kysyä työpaikkaan, työsuhteeseen, palkkaukseen ja esim. koeaikaan liittyvistä asioista. Haastattelussa ei myöskään tarvitse vastata kaikkiin esitettyihin kysymyksiin, ainoastaan niihin, jotka liittyvät työtehtävään. Näistä lisää mm. työsopimuslaissa, yhdenvertaisuuslaissa ja eri alojen työehtosopimuksissa.

Edellä mainittuja asioita kannattaa miettiä myös pöydän toisella puolella. Ensivaikutelmaan, olemukseen, käyttäytymiseen tai vaikkapa vuorovaikutukseen on myös työnantajan hyvä panostaa. Rekrytointiprosessi ja haastattelija(t) ovat yrityksen mainetta vahvistavia tai heikentäviä tekijöitä. Ja kuten alussa mainitsin, ihmiset arvioivat ihmisiä. Pöydän molemmilla puolilla.

 

Mari Harinen, sosionomi
sosiaali- ja terveysalan johtaminen ja kehittäminen (YAMK) -opiskelija
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu