Yhteisöpedagogiopiskelija Itävallassa: 13.11. – 17.11.2023 Windischgarsten
Moi!
Olen Hanna, 35-vuotias yhteisöpedagogiopiskelija. Aloitin opinnot syksyllä 2021. Valitsin jo ensimmäisenä vuotena minua kiinnostavia kursseja mukaan opintoihin, kuten promoottorikurssin, jonka kautta sain paljon oppia tapahtumien tuottamisesta ja niissä toimimisesta.
Oma urheilutaustani ja kiinnostukseni eläimiin, luontoon ja seikkailukasvatukseen johti valitsemaan liikunnan valinnaisia. Myöhemmin opintojen edetessä valitsin seikkailukasvatuksen ja sitten elämyspedagogiikan kurssit.
Kaikki nämä vahvistivat sisäistä seikkailijaani, halua oppia lisää sekä saada omaan ammatilliseen työkalupakkiin osaamista ja annettavaa muille tulevaisuuden työkentillä.
Kun luokkatovereiden kanssa kuultiin ensimmäisen kerran mahdollisuudesta lähteä Itävaltaan viikon reissulle, tuntui se aivan mahtavalle mutta samalla aika mahdottomalle ajatukselle. Xamkin yhteisöpedagogeille oli siis tarjolla matka kainsainväliselle Outdoor Education viikolle Itävaltaan yhteistyössä FH OÖ, Itävalta & Technische Hochschule Nurnberg, Saksa.
Opintojen aikana oli käynyt niin, että koulutyön kautta tutustuin oman kuntani nuorisopuoleen ja työllistyin. Samalla on perhe pyöritettävänä ja valjakollinen rekikoiria pihassa. Viikon reissu muualla olisi lähes mahdoton toteuttaa. Mutta niin vain kävi, että kaikki loksahti paikoilleen ja ostin lentoliput. Koulukavereiden ja reissuporukan kanssa opettajamme johdolla matkasuunnitelmaa ruvettiin laittamaan kasaan suurella innolla.
Muutama päivä ennen reissua teki mieli peruuttaa koko matka. Päivät näyttivät pitkiltä ja aikataulu raskaalta. Muista kouluista ulkomailta tulisi myös paljon opiskelijoita mukaan. Ei olisi lepoloma edessä ainakaan. Alkoi selvästi jännittämään.
Matkapäivä koitti. Saimme itse suunnitella reittimme Linziin, kunhan tapaisimme siellä tiettynä päivänä tiettyyn aikaan.
Tutustuimme matkan aikana eri kohteisiin, shoppailtiin ja juostiinkin välillä junasta junaan. Kun Windischgarsten aukesi pitkän matkan jälkeen eteemme, huokaisimme ihastuksesta. Upea vanha kartano, mielettömien vuorien kupeessa.
Viikko sisälsi valtavan määrän oppia. Kompassin käyttöä ja suunnistustehtäviä, hätäensiapua maastossa, kiipeilyt, laskeutumiset kallioilta, vaijeriliu’ut, minibenjitä, 17 km vaellus vuoren huiputtamiseksi sekä jokapäiväiset reflektiot pienryhmissä upeassa yhteishengessä.
Oppaamme olivat alan huippua ja todella mukaansa tempaavia. Tuntui etuoikeutetulta saada olla niin monen, todella osaavan, oppaan ja ohjaajan opissa. Ruokaa riitti ja vaelluspäivän jälkeen päästiin saunomaan. Oli aivan yhtä hyvät löylyt kuin suomessakin, kunhan ensin löydettiin vesikiulu.
Kaiken tämän lisäksi eri maiden opiskelijoihin tutustuminen oli todella antoisaa. Pienryhmissä opiskelimme ja seikkailimme yhdessä ja iltojen vapaa-ajalla kokoonnuttiin yhteen ja pelattiin tuttuja lautapelejä ja rentouduttiin.
Tarinaa reissusta riittäisi pidemmältäkin, mutta parasta on, kun lähdet itse kokemaan. Tartu mahdollisuuteen rohkeasti ja lähde kokemaan. Itselle tämä oli kaikkine hurjine temppuineen iso seikkailu, mutta pystyt nauttimaan reissusta ilman kiipeilyjä tai hyppyjä, kaikille löytyy sisältöä tällä viikolla.
Kiva kun luit!
Hanna