Valmistuin sairaanhoitajaksi 2010. Valmistumiseni jälkeen minulla oli kirkkaana mielessä, että aion jatkaa opintojani. Ajatuksena oli opiskella erikoistumisopintoja, ennen kuin haen jatko-opiskelemaan uutta tutkintoa, mutta perhe-elämä ”sotki” suunnitelmia.
Ammattikorkeassa ollessani tapasin tulevan mieheni ja lasteni isän. Menimme naimisiin. Tuli talonrakennusprojekti ja saimme kaksi yhteistä lasta.
Opiskellessani lukiossa työskentelin iltaisin sekä viikonloppuisin. Sairaanhoitajaksi opiskellessani tein töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Vapaapäivä oli epämääräinen käsite, joka ei kuulunut sanavarastooni. Muistan pisimmän jakson opiskelua ja/tai töitä olleen noin kuusi viikkoa ilman vapaapäiviä. Tänä aikana suoritin lastenharjoittelua lastenosastolla ja vapaapäivät olin töissä samaisessa sairaalassa teho-osastolla tai terveyskeskuksen vuodeosastolla. Herääkin kysymys, kohtasivatko potilasturvallisuus ja oma jaksamiseni tänä aikana. Intoa riitti, mutta ei nähtävästi ymmärrystä oman jaksamisen ja oppimisen kannalta. Yhteenvetona todettakoon, että olen aina tehnyt töitä ja opintoja yhtä aikaa – ja koen toisen yleensä kärsineen siitä.
Intoa riitti, mutta ei nähtävästi ymmärrystä oman jaksamisen ja oppimisen kannalta. Yhteenvetona todettakoon, että olen aina tehnyt töitä ja opintoja yhtä aikaa – ja koen toisen yleensä kärsineen siitä.
Perhe-elämä alkoi antaa myöten sen verran, että alkoi olla motivaatiota aloittaa opiskeleminen uudelleen. Olin jo valmiiksi päättänyt hakea YAMK-opintoihin opiskelemaan johtamista ja kehittämistä. Pääsykokeissa, niin haastattelussa kuin kirjallisessa osiossa, kerroin avoimesti ja päättäväisesti ottavani opintovapaata, koska haluan rauhoittaa aikaa myös opinnoille perheen ja työn ohessa. Anoin opintovapaani keväälle 2019, koska oletin ensimmäisen syyslukukauden aikana ehtiväni rauhassa katsella, miten opinnot alkavat edetä.
Oletin väärin. Syksy 2018 oli työntäyteinen kokonaisuudessaan. Edellisistä opinnoista oli melkein kymmenen vuotta aikaa. Koin alkuun tietotulvaa ja myös stressiä, koska asiat ja käytänteet olivat muuttuneet. Ja todellinen käsitys siitä, kuinka opiskellaan sekä kuinka paljon aikaa kokonaisuudessaan tehtävien tekeminen vie, oli jäänyt unholaan. En muistanut enää, että tiedonhaku vie huomattavan osan aikaa, ja tehtäviin kuuluva kaikki muistettava, oikein merkatut lähdeviitteet ja lähdeluettelo täytyi muistutella mieleen.
Kolmivuorotyö yhteispäivystyksessä, jossa työn keskeytykset ja työrauha sekä mahdollisuus keskittyä yhteen asiaan rauhassa ovat vain toiveajattelua. Työn osuus omasta aivokuormastani oli kiitettävällä tasolla, ja opiskelujen yhdistäminen perhe- ja työelämään vei aikaa ja voimavaroja, koska kaksi alle kouluikäistä lasta veivät omat tuntinsa opintopisteistä.
Opintovapaan aika
Kevät 2019, maaliskuun ensimmäiset päivät ja talvilomaviikko. Opintovapaan alussa kuvittelin suorittavani tehtäväni kuin vettä vain. Ensimmäiset viikot osoittautuivat haasteelliseksi aikataulutuksen kanssa. Tähän mennessä olin tehnyt tehtävät aamulla aikaisin tai illasta myöhään eli kun lapset nukkuivat, ja olin päättänyt, että opintovapaalla opiskelen päivällä ja yöt rauhoitetaan nukkumiselle. Unen vähyys ennen opintovapaata alkoi tuntumaan fyysisesti koko naisessa. Jälkeenpäin mietittynä etenin opintojeni alun jonkinlaisessa sumussa.
Tähän mennessä olin tehnyt tehtävät aamulla aikaisin tai illasta myöhään eli kun lapset nukkuivat, ja olin päättänyt, että opintovapaalla opiskelen päivällä ja yöt rauhoitetaan nukkumiselle.
Opintovapaa on sitä kuuluisaa elinikäistä oppimista varten. Kyllä, sitä tutkintoa varten, jota olen parhaillaan opiskelemassa. Mutta myös itseäni ja omaa hyvinvointiani varten. Olen ollut mestari suorittamaan ja selviämään kaikesta juuri ja juuri aikataulun mukaan ennen määräaikaa. Näiden kolmen kuukauden aikana olen oppinut sen, etten vieläkään ole oppinut mitään, no ehkä hiukan. Palautan tehtäväni Moodle-pohjalle yleensä vuorokautta ennen määräajan sulkeutumista.
Haluan opiskella kehittääkseni itseäni, koska mielestäni osaaminen ja sen kehittäminen ovat tärkeitä osa-alueita työelämässä. Osoittamalla omaa motivaatiota, mielenkiintoa ja innokkuutta opiskelua kohtaan toimin esimerkkinä niin kollegoilleni kuin rakkaille lapsilleni heidän vasta aloittaessaan koulutietään.
Opintovapaastani on mennyt jo yli puolet, tämä aika on osoittanut minulle sen, että vuorokaudessa on 24 tuntia, joista osa käytetään myös nukkumiseen. Omat voimavarani ovat rajalliset ja oppimista ei tapahdu, jos on väsynyt tai kiireinen ja kuormittunut. On löydettävä aikaa myös itselle, jotta aikaa löytyy myös oppimiselle.
Satu Käyhkö-Lehmuksela,
Sairaanhoitaja (AMK),
Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen (YAMK), Savonlinna