Kiireinen ja haastava esimiestyö, ajoittain pitkäksi venyvät työpäivät, perhe-elämä, ystävät, harrastukset, liikunta – se tavallinen, normaali arki, olisihan siinä jo ollut tarpeeksi.
Mutta ei, toteutin pitkäaikaisen haaveeni, hain opiskelemaan ja pääsin. Yhtäkkiä täysinäiseen arkeen lisättiin vielä koulupäivät ja koulutehtävät, jotka tuntuivat vievän kaiken ajan.
Ajoittain elämä oli yhtä hullunmyllyä. Usein tuli tehtyä 9-10-tuntinen työpäivä, joka sisälsi jatkuvaa puhelimessa puhumista, sähköpostien tulvaa ja monia erilaisten asioiden selvittämisiä. Töistä kotiin, ruokaa napaan ja tietokone auki. Ilta kului koneen äärellä koulutehtävien parissa. Nukkumaanmenoajan koittaessa uni ei tullutkaan. Tai jos tuli, unissa pyörivät ympyrää niin työasiat kuin ketterät kehittämismenetelmätkin.
Tuntui, että työstä palautumiseen ei riittänyt enää aikaa, koska opiskelu täytti melkeinpä kaiken vapaa-ajan. Korvissa kaikui lasten kommentit: “Äiti, taasko sä teet koulutehtäviä?” “Äiti, miksi sä oot niin huonolla tuulella?” “Äiti, milloin tuo koulu loppuu?” Työn, perhe-elämän ja opiskelun yhdistäminen oli yllättävän vaikeaa, varsinkin, kun edellisestä opiskelusta oli vierähtänyt tovi. Ihan alkuun piti opetella opiskelemaan.
Työterveyslaitoksen mukaan neljännes työntekijöistä kokee työssään stressiä. Minä olin yhtenä siinä joukossa. (Lisää aiheesta työntekijä ja stressi Työterveyslaitoksen sivuilta: https://www.ttl.fi/tyontekija/tyostressi-ja-uupumus/)
Päätös opintovapaan aloittamisesta oli helppo. Halusin oikeasti hidastaa tahtia, keskittyä tekemiini asioihin kunnolla, nukkua hyvin ja pitää itsestäni ja perheestäni parempaa huolta. Ja ennen kaikkea, halusin aikaa nauttia elämän pienistä asioista. Niistä asioista, jotka tekevät elämän elämisen arvoiseksi.
Opintovapaalla on ollut aikaa pysähtyä
Päiviin on muodostunut oma uusi rytminsä. On upeaa olla mukana lasten elämässä arkiaamuisinkin, herätellä heidät, nauttia yhdessä aamupala ja saattaa sitten nuorimmainen kouluun. Matkalla ehditään tekemään havaintoja kevään etenemisestä, nuuhkimaan kevätilmaa keuhkot täyteen ja miettimään elämää suurempia kysymyksiä.
Aamureippailun jälkeen on omien koulutehtävien aika. Lasten saapuessa koulusta oma koulupäivä on usein jo suoritettu. Aikaa koulutehtäville ja muulle elämälle on nyt riittävästi. Opintopisteet lisääntyvät ilman suurempaa stressiä.
Ja yöllä, silloin ei mietitä töitä eikä koulua. Silloin nukutaan kahdeksan tunnin yöunia, jotta taas jaksetaan nauttia seuraavan päivän mukanaan tuomista pienistä onnen hetkistä.
Koulutehtävät eivät enää täytä iltoja ja viikonloppuja, vaan silloin tehdään jotain aivan muuta, kuten esimerkiksi etsitään pieniä karvapalloja eli kangasvuokkoja metsästä, ihastellaan sitruunaperhosten lentoa tai ihaillaan koivuun puhjenneita pieniä hiirenkorvia. Ja yöllä, silloin ei mietitä töitä eikä koulua. Silloin nukutaan kahdeksan tunnin yöunia, jotta taas jaksetaan nauttia seuraavan päivän mukanaan tuomista pienistä onnen hetkistä.
Työ ja työpaikka tuntuvat kaukaisilta. Asioita katsoo kauempaa aivan toisesta näkökulmasta. Näin opintovapaan loppupuolella voin todeta pienen tauon työelämästä tulleen tarpeeseen. Ikävä ei ole vielä tullut, mitä nyt silloin tällöin tilipäivää.
Joku totesi opintovapaan sopivan minulle. Ja kyllä, olen samaa mieltä, opintovapaa on yksi elämäni parhaimmista ajoista. Suosittelen, lämpimästi!
Liisa-Leena Vidman
Palveluesimies, sairaanhoitaja (AMK)
Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen (YAMK), Savonlinna