Pitääkö yli viisikymppisen vielä oppia jotain uutta? Kyllä, uuden oppiminen on hauskaa, motivoivaa ja pitää ajassa mukana.
Työelämän muutos on yhä nopeampaa, ja tämä on huomioitu onneksi myös valtiovallan taholta, sillä opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaissut vuonna 2019 vuoteen 2030 ulottuvan kansallisen jatkuvan oppimisen strategian, johon on laadittu suunnitelmaa, miten suomalaisten työntekijöiden osaamisesta ja sen kehittämisestä pidetään lähivuosina huolta. Tuossa suunnitelmassa on mietitty niin työikäisten osaamista ja osaamisen kartoittamista, näkyväksi tekemistä, jatkuvaa oppimista kuin rakennemuutoksen tuomia muutostarpeita.
Nyt kun olemme eläneet jo vuoden näitä erikoisia aikoja Covid-19-pandemian varjossa, on entistä tärkeämpää saattaa käytäntöön nuo opetus- ja kulttuuriministeriön esittämät kehittämiskohteet. Olemme uusien haasteiden edessä, ja uuden oppimista vaaditaan meiltä kaikilta.
Hakeminen hirvitti, vieläkö osaisin opiskella ja oppisiko edes mitään, entä pääsykokeet, miten pärjäisin niissä?
Opiskelukipinä on ollut verissäni läpi elämän, mutta se leimahti ilmiliekkeihin lasten kasvaessa ja lentäessä pesästä. Olin vuosien varrella opiskellut silloisessa Mikkelin ammattikorkeassa restonomiksi sekä pienempiä opintokokonaisuuksia silloin tällöin. Yli viisikymppisenä sain vielä ajatuksen yamk-opinnoista.
Hakeminen hirvitti, vieläkö osaisin opiskella ja oppisinko edes mitään, entä pääsykokeet, miten pärjäisin niissä? Olisihan se noloa, jos en pääsisikään tai jos en saisi tutkintoa loppuun suoritettua, siispä en kertonut suunnitelmistani hakea yamk-opintoihin muille kuin perheelleni.
Silloisia pääsykokeita varten piti tutustua mm. Sitran materiaaleihin tulevaisuuden trendeistä – ja minähän hurahdin niihin täysin. Materiaali on niin mielenkiintoista, että niiden parissa vietin useamman kesäpäivänkin vielä pääsykokeiden jälkeenkin.
Pääsykokeiden haastatteluosiossa tunsin epäonnistuneeni täysin, sillä kaikki toiset ehtivät antaa kommenttejaan ennen minua. Liekö se tuonut vai vienyt minulta pisteitä, sitä en tiedä vieläkään.
Onneksi kuitenkin pääsin sisään ja sain aloittaa opiskelun aivan loistavan opiskelijaporukan kanssa. Meillä oli ensimmäisen lukuvuoden ajan noin 2 lähipäivää per kuukausi, ja sen lisäksi sai valita valinnaisia opintoja rinnalle tai ottaa vähän rennommin, kuten minä tein. Vapaavalintaiset opinnot jäivät lähes kaikki tänne opintojen loppupäähän, mutta tällä valinnalla varmistin, etten polttanut itseäni missään vaiheessa loppuun työn ohessa opiskellessani.
Lähiopintopäivät olivat minulle tärkeitä, silloin sain keskustella opiskelijakollegoiden kanssa ja luoda verkostoja sekä tietysti heiltä sain myös voimaa opintoihin. Näitä aikoja olen tässä opintojen loppuvaiheessa kaivannutkin.
Opiskelu työn ohessa on mielestäni antoisaa, sillä kaikissa opinnoissa pyrin asiaa vertaamaan omaan työhöni, sitä kautta olenkin saanut monia kehittämisajatuksia.
Töitä olen tehnyt koko opiskelun ajan, ja sen vuoksi aikaa opintoihin tuleekin menemään lähes 3 vuotta. Opiskelu työn ohessa on mielestäni antoisaa, sillä kaikissa opinnoissa pyrin asiaa vertaamaan omaan työhöni, sitä kautta olenkin saanut monia kehittämisajatuksia.
Jokaisella on varmasti omat opiskelutapansa, ja ne löytää vain itse kokeilemalla. Itse opiskelen viikonloppuisin, varaan kalenterista kokonaisia päiviä, joille en varaa mitään muuta tekemistä. Näin pääsen sisälle aiheeseen ja pyrin työstämään asiaa mahdollisimman paljon yhdellä kertaa. Palkitsevintahan on saada tehtäviä palautettua ja sipaista sukset jalkaan ja päästä keväisille hangille!
Anne Salomaa
revenue manager
sivutoiminen restonomi (ylempi AMK) -opiskelija
Xamk – Mikkelin kampus
LÄHDE
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2019. Jatkuvan oppimisen kehittäminen. Työryhmän väliraportti. Helsinki. WWW-julkaisu. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161576/OKM_2019_19_Jatkuvan_oppimisen_kehittaminen.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 26.3.2021].