Aamu on aurinkoinen. Ajelen autoni parkkiin liikuntatalon parkkipaikalle. Jatkan matkaani yläkoululle. Huomaan jännityksen perhosia vatsassani. Tästä tulee siis hyvä päivä!
”Moi!”, ” Moimoi!”, ”Huomenta!” Muutamia oppilaita tulevat vastaan poistuen luvattomasti tai luvallisesti koulualueelta.
Saavun koulun pihalle. ”Moi, moi” ja ”huomenta”, moikkailut jatkuvat. ”Miks oot täällä? Onks sulla taas päivänavaus?”, kysyy joku tuttu oppilas. ”Mä olen täällä nyt töissä.” ”Tämä on mun työtä.” ”Kiva nähä!” ”Millanen päivä tänään?” Jatkan matkaani kohti opettajanhuonetta. Riippuen siitä, mikä viikonpäivä on ja paljonko kello on, matkani keskeytyy moneenkin kertaan.
Jään juttelemaan viikonlopun tapahtumista ja juuri tehdystä reissusta, jossa olemme olleet yhdessä nuorten kanssa, ja vastailen rippikoulunuoren kysymyksiin seuraavasta tapaamisesta. Hyvä, että tulevat. Hyvä, että matkani keskeytyy. Juuri siksi, juuri heidän takiaan olen täällä. Koulunuorisotyöntekijänä yläkoululla. Olen käytettävissä, olen paikalla, kuulolla. Olen nuorta varten. Huomaan hänet – hyvällä!
Koulunuorisotyöntekijänä yläkoululla. Olen käytettävissä, olen paikalla, kuulolla. Olen nuorta varten. Huomaan hänet – hyvällä!
Lopulta pääsen opettajanhuoneen ovelle. Koputan, joku avaa oven. Astun sisälle. Huomenten jälkeen tsekkaan ovessa olevasta varauslistasta ”seurakunnan nuorisotyöntekijä koululla”. Onko minulle varauksia joihinkin luokkiin tänään. Ellei ole, kysyn, voinko tulla johonkin luokkaan. Ehkä luokkaan, jossa tiedän lisäaikuiselle olevan aina paikka. Ehkä pääsen tutustumaan uuteen luokkaan tai kokonaan uuteen oppiaineeseen. Ehkä menen luokkaan, jonne minulla on asiaa.
Päivät koululla kuluvat nopeasti. Yritän oppia tuntemaan koulun tilat, joskus hiljaisina hetkinä kierrän koulun kerroksia ja käytäviä painaen mieleen, mitä tiloja missäkin on. Yritän oppia tuntemaan opettajat ja koulun henkilökuntaa. Ketä koulussa työskentelee? Mitä koulussa tapahtuu?
Erityisesti yritän tutustua oppilaisiin. On paljon ennestään tuttuja. Yhteistä juttua syntyy helposti. Nopeasti olen nuorten silmissä osa koulun arkea. Jossakin luokassa ollaan epäilevämpiä. Oletko sinä joku erityisopettaja, terapeutti, miksi sinä olet täällä? Ehkä on ollut jo niin monia kävijöitä…
”Miksi olen täällä”, kysyn itseltäni. ”Miten päivä meni”, kysyy työkaveri. ”Millaisena koulumaailma on näyttäytynyt”, kysyy opettaja. ”Miten olet löytänyt paikkasi”, kysyy rehtori.
Täällä, jos missä, vastaan itselleni. Täällä on nuoretkin. Täällä kohtaan, näen, kuulen, olen käytettävissä. Tästä voi tulla vielä vaikka mitä! Kiitos, päivä meni hyvin, nopeasti, vauhdikkaasti. Miten nyt tarttua päivän muihin töihin, kun mieli ja energia ovat vielä koululla. Kiitos, koulumaailma on mielenkiintoinen ja viihdyn täällä. Ei ole tuottanut yllätyksiä. Toki vielä etsin rooliani, paikkaani ja paikkoja.
Olen innostunut ja kiitollinen, että sain näin hienon mahdollisuuden tehdä työtä!
Kaija Puustinen, kirkon nuorisotyönohjaaja
Järjestö- ja nuorisotyö, yhteisöpedagogi (ylempi AMK)
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu