Elettiin 1990-luvun alkupuolta. Kouvolalaisen yläasteen luokassa oli innostunut tunnelma. Muutama nuorisoryhmän ohjaaja SPR:n paikallisesta nuorisoryhmästä oli esittelemässä toimintaansa. He kertoivat, mitä kaikkea järjestön toimintaan kuului: ensiapua, kansainvälisyyttä, leirejä ja koulutuksia. Eihän siitä voinut olla innostumatta.
Heti seuraavasta viikosta liityin mukaan toimintaan. Vuosien varrella ensiaputoiminta valtasi ison osan sydämestä. Osallistuin aktiivisesti ensiapuryhmätoimintaan, vapaaehtoiseen ensiapupäivystystoimintaan ja kilpailimme joukkueemme kanssa ensiapukilpailuissa.
Rakas harrastus synnytti kipinän hakea opiskelemaan sairaanhoitajaksi.
Yläaste ja lukio vierähtivät nopeasti rakkaan harrastuksen siivittämänä. Pian tulikin aika miettiä tulevaisuutta ja jatko-opintoja lukion jälkeen. Rakas harrastus synnytti kipinän hakea opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Lukion jälkeisenä syksynä aloin opiskella sairaanhoitajaksi silloisessa Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa, josta valmistuin joulukuussa 2000.
Vuodet hoitotyön parissa vierivät. Kiinnostus oman osaamisen lisäämiseen oli jatkuvaa ja apua tiedonnälkään tarjosivat erikoistumisopinnot päivystyshoitotyöhön ja anestesiasairaanhoitoon. Samalla työkokemusta kertyi erilaisista terveydenhuollon toimintayksiköistä päivystyspoliklinikalta leikkaussaleihin.
Palattuani työelämään äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen koin tarvetta päästä kehittämään itseäni. Jossakin taustalla oli jo vuosia kytenyt kipinä ja kiinnostus hoitotyön johtamiseen ja esimiestyöhön. Hain ja pääsinkin Kaakkois-Suomen ammattikorkeakouluun opiskelemaan sairaanhoitaja YAMK-tutkintoa terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmaan. Koin tämän ohjelman mielenkiintoiseksi sillä siinä pystyisin kartuttamaan osaamistani niin terveyden edistämisen alueella kuin yhdistämään siihen johtamisen opintoja.
Opiskelu, arki pienten lasten vanhempana ja kokoaikainen työ ovat olleet melko työntäyteinen yhtälö. Nyt onneksi pikkuhiljaa opinnot alkavat olla loppusuoralla.
Vaikka raskasta on välillä ollutkin, on opiskelu kannattanut.
Vaikka raskasta on välillä ollutkin, on opiskelu kannattanut. Ehdottomasti on kannattanut. Aloitettuani YAMK-opintoni pääsin työskentelemään apulaisosastonhoitajan tehtävään ja sain arvokasta osaamista ja oppia esimiestyöhön. Nyt muutamaa vuotta myöhemmin opintojen lähestyessä loppuaan aloitan pian osastonhoitajan tehtävässä.
Ennen kaikkea olen saanut oppia paljon itsestäni.
Kaikki tämä on tietysti vaatinut omaa tahtotilaa ja määrätietoisuutta, mutta iso kiitos kuuluu YAMK-opinnoille. Opintojen aikana olen saanut ammentaa paljon hyödyllistä tietoa sovellettavaksi työelämään. Ennen kaikkea olen saanut oppia paljon itsestäni.
Jos mietit kannattaako opiskelu, vastaukseni sinulle on: opiskelu kannattaa aina.
Marja Vaitinen
Opiskelija, Sosiaali- ja terveysala, terveyden edistäminen (ylempi AMK), Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu