Olen Saija Holm ja opiskelen kolmatta vuotta Xamkin artenomiopintojen parissa. Päätin hakea koulutukseen, koska isälläni on yritys, joka myy perinteisiä rakennustarvikkeita ja -materiaaleja. Olimme jo jonkin aikaa suunnitelleet, että voisin mahdollisesti jatkaa yrityksen pyörittämistä isäni jäädessä eläkkeelle.
Yritys, sen myymät tuotteet, asiakkaat, tavaratoimittajat ja yhteistyökumppanit olivat minulle jo melko tuttuja, mutta koin, että minulta puuttui käytännön kokemusta erilaisten materiaalien, kuten esimerkiksi perinnemaalien, liimojen ja pigmenttien käytöstä.
Koin myös tarvitsevani syvempää ymmärrystä perinnerakentamisesta, restauroinnista sekä maamme rakennusten ja interiöörien eli sisätilojen tyylihistoriasta.
Koska isälläni oli vielä useampi vuosi edessä työuraa, niin koin, että nyt oli sopiva aika lähteä opiskelemaan uutta ammattia.
Koulutus houkutteli myös siinä mielessä minua puoleensa, että olen aina ollut vahvasti sitä mieltä, että on järkevämpää korjata vanhaa kuin ostaa uutta. Ja sitähän restaurointi on, vanhan vaalimista, menneiden sukupolvien työn arvostamista, kulttuuriperintömme vaalimista ja varmistamista sen säilyminen tuleville polville. Kaikki nämä ovat minulle tärkeitä arvoja.
Koulutuksen aikana olen päässyt kokeilemaan paljon erilaista. Olen päässyt opettelemaan pinkopahvitusta, tapetointia, ikkunarestaurointia, savilaastin valmistusta, kipsivalujen tekoa, lasikultausta, puu intarsiaa, perinteisten maalien kuten esimerkiksi munatemperan ja keittomaalin valmistusta ja perinteisten koristelutekniikoiden kokeilua, kuten ootrausta, roiskemaalausta ja marmorointia.
Tässä vain hyvin pieni osa siitä, mitä olen päässyt eri kursseilla tekemään ja kokeilemaan, mutta nämä ovat olleet minulle kohokohtia.
Olen hyvin tyytyväinen siihen, että olemme koulussa työstäneet niin pienesineitä, museoesineitä kuin myös kokonaisia interiöörejä. Töitä on myös mukavasti tehty niin ryhmässä kuin myös yksilötöinä ja paljon on pystynyt valitsemaan töitä ja aiheita oman kiinnostuksen pohjalta.
Valmistumiseni jälkeen tulen näillä näkymin tekemään töitä isäni kanssa hänen yrityksessään ja alamme pikkuhiljaa siirtää erilaisia vastuutehtäviä minulle ja teemme näin yrityksessä sukupolvenvaihdoksen pikkuhiljaa.
Nyt jo koen, vaikka valmistumiseeni on vielä yli vuosi aikaa, että koulutuksen kautta olen saanut paljon itsevarmuutta ja uskoa osaamiseeni, joka paistaa isäni yrityksessä tekemässäni työssä.
Uskon nykyään jo paljon paremmin siihen, että hypätessäni yrityksen puikkoihin tulee koulussa oppimani ammattiosaaminen tukemaan minua pitkälle ja olemaan minulle hyvin arvokas voimavara.