Tällä hetkellä on menossa kolmas vuosi jalkaterapeutin (AMK) opinnoissa Savonlinnassa. Opiskelen monimuotokoulutuksessa.
Mietin hakiessani kouluun, että kuinka tämä käytännössä onnistuu: asuinpaikka ja työ Helsingissä, kouluun täytyisi kulkea kuukausittain.
Aloitin opiskelun 2018 tammikuussa täysin vieraalla paikkakunnalla. Ainut kosketus Savonlinnaan oli ala-asteen luokkaretki Olavinlinnassa. Mietin hakiessani kouluun, että kuinka tämä käytännössä onnistuu: asuinpaikka ja työ Helsingissä, kouluun täytyisi kulkea kuukausittain. Hyvinhän se onnistuu, kun alkujäykkyydestä selviää.
Valmistuin lähihoitajaksi keväällä 2013. Siitä lähtien olen ollut työelämässä. Olen helposti rutiineihin kyllästyvä ja olenkin pääasiassa työskennellyt kiertävänä lähihoitajana koko lähihoitajaurani ajan. Ensin kiertäen eri sairaalaosastoja ja palveluasumisyksikköjä, josta sitten siirryin kotihoidon puolelle.
Oikeastaan heti lähihoitajaksi valmistuttuani mietin, mitä lähden opiskelemaan. Sitten törmäsin jalkaterapeutin ammattiin. En ollut kuullut jalkaterapiasta mitään ennen kuin näin koulun hakuilmoituksen.
Spontaani-minä oli heti laittamassa hakupapereita menemään. Kuitenkin pohdin hetken, miten saan järjestettyä työn, joudunko lopettamaan ne kokonaan vai yritänkö yhdistää molemmat. Työnantaja oli joustava heti alusta lähtien. Opiskelun ja työn yhdistäminen onnistui hyvin.
Koen, että tämä on juuri oikea ikä opiskella jalkaterapeutiksi. On hyvin työkokemusta ja pohjatietoa taustalla, joka tekee opiskelusta osittain helpompaa. Kaikkea ei tarvitse ihan alusta lähtien opiskella uutena.
Olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä, että koulutuksemme on pääasiassa kaikkea muuta kuin teorian pänttäämistä oppitunneilla. Saamme tutkia ja toteuttaa jalkaterapiaa toisillemme opiskelijoiden kesken, jolloin opin helpommin asioita.
Kiinnostavinta opiskelussa on ollut ihmisen biomekaniikkaan liittyvät opinnot sekä se, että opinnot ovat tosi monipuoliset. Välillä tutkitaan nivelen liikkuvuuksia toisiltamme, kun taas seuraavana päivänä pidetään ryhmäliikuntatuokioita tai harjoitellaan haavakevennysten tekoa.
Opinnot ovat olleet toisaalta myös todella rankkoja, mutta antoisia. On myös saanut nähdä monenlaista jalkaterää ja kävelytyyliä, niitä on jokaisella omanlaisensa.
Alana jalkaterapia tuo minulle sopivasti haastetta, sillä osaamisalueita on laajasti. Minusta tuntuu, että olen vihdoin löytänyt alan, jossa pystyn kehittämään omaa osaamistani myöhemmin myös valmistumisen jälkeen.
Koulutuksessa on pätevät opettajat, joiden kanssa tullaan hyvinkin tutuiksi. Koulunkäynti on mukavaa juurikin mahtavien opettajien vuoksi. Savonlinnan kampus on pieni, mutta viihtyisä.
Monimuodossa opiskellessa ei välttämättä ole niin helppo päästä sisälle opiskelukaupunkiin, sillä koti on useimmilla meillä muualla kuin Savonlinnassa. Mutta varsinkin lenkkipolut on tulleet tutuiksi ihanissa maisemissa lähiviikoilla ollessa.
Jalkaterapeuttina on mahdollista työskennellä monissa eri paikoissa riippuen omasta mielenkiinnosta…
Tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä tässä vaiheessa melko auki. Toivon, että tulevat harjoittelujaksot näyttävät suuntaa, mihin päin lähden valmistumisen jälkeen. Jalkaterapeuttina on mahdollista työskennellä monissa eri paikoissa riippuen omasta mielenkiinnosta, kuten erikoissairaanhoidossa tai yksityisissä yrityksissä.
Nyt keskityn täysillä loppuhuipennukseen ja pyrin käyttämään aikaani aiempaa enemmän opiskeluun, sillä mm. opinnäytetyö vaatii täyden panostuksen.
Ulla Kinnunen
jalkaterapeutti (AMK) -opiskelija, Savonlinna