”Käteen ei jäänyt vaihdosta mitään, mutta jalkaan jäi Genau-tatuointi.”
Yhteisöpedagogiopiskelija Anu Kettunen aloitti opinnot syksyllä 2012 ja vaihdossa hän oli syksyllä ja talvella 2013 Nürnbergissä, Saksassa.
– Olin vaihdossa Georg Simon Ohmin ammattikorkeakoulussa Nürnbergissä kolmen kuukauden ajan. Koulussa ei ollut meidän koulutusohjelmaa, joten opiskelin sosionomien kursseja, kuten kansainvälinen sosiaalityö ja monikulttuurisuus.
Miksi lähdit vaihtoon ulkomaille?
– Olen aina halunnut lähteä vaihtoon – jo peruskoulusta lähtien. Minua kiinnosti päästä näkemään opiskelua vieraassa kulttuurissa ja samalla vaihtoon lähteminen oli haaste itselle, miten pärjään täysin uudenlaisessa ympäristössä. Saksan valitsin siksi, että halusin pysyä Euroopassa ja lisäksi Saksa on aika pitkälle samanlainen maa kuin Suomi, joten sinne lähtemällä ei ollut odotettavissa kovin suurta kulttuurishokkia. Saksassa pystyi myös opiskelemaan englanniksi. Kielitaidon parantaminen olikin yksi vaihdon tavoite. Kun mahdollisuus vaihtoon tarjoutui, piti tarttua tilaisuuteen!
Millaista tukea sait vaihtoon lähtiessäsi?
– Ensinnäkin koulu tuki matkakuluissa. Lisäksi kv-koordinaattori auttoi Kela-asioiden kanssa, kurssivalinnoissa, asunnon hankinnassa, vakuutusasioissa jne. Hän järjesti myös infotilaisuuden kaikille vaihtoon lähteville, josta oli näin jälkikäteen ajateltuna suurta hyötyä. Kv-koordinaattori piti myös koko vaihdon ajan yhteyttä ja varmisti, että kaikki sujui hyvin. Apua on siis todellakin saatavilla, eikä opiskelijaa jätetä oman onnensa nojaan missään vaiheessa.
– Mainio apu oli myös kohdekoulun järjestämä oma buddy (=kaveri), joka oli jo lentokentällä vastassa ja auttoi myöhemminkin kaikissa käytännön asioissa.
Millainen kokemus vaihto oli?
– Vaihto oli huippukokemus! Parasta oli tutustua ympäri maailmaa tuleviin opiskelijoihin. Koulussa oli kymmeniä vaihto-opiskelijoita ja meille järjestettiin paljon erilaista ohjelmaa. Myös me järjestimme muista maista tulleille suomalaisen illan, jossa pidimme esitelmän ja tietovisan Suomesta, tanssittiin letkajenkkaa, kuunneltiin suomalaista musiikkia ja syötiin suomalaista kaalilaatikkoa ja pannaria sekä juotiin suomalaisia juomia. Ensimmäistä kertaa elämässäni kokkasin ruokaa 100 henkilölle.
– Huippua oli myös se, että Nürnbergistä oli edullista ja helppoa tehdä matkoja muualle Keski-Eurooppaan. Kävimme vaihtariporukalla vuokra-autoilla katsomassa Hitlerin kotkanpesää, junalla Prahassa ja lentäen pari kertaa Lontoossa. Ehkä parasta olivat kuitenkin uudet ystävät. Monien kanssa pidän edelleen yhteyttä.
Mitä jäi käteen?
– Käteen ei jäänyt vaihdosta mitään, mutta jalkaan jäi Genau-tatuointi. Meitä oli vaihtopaikassa tiivis kolmen suomalaisen ja yhden venäläisen opiskelijan porukka, jonka kesken mietittiin yhtenä iltana hyvää muistoa vaihdosta. Päätettiin kaikki ottaa Genau-tatuoinnit, koska saksalaiset toistavat Genau-sanaa koko ajan. Tatuoinnin suunnitteli porukassa mukana ollut venäläinen Kate, joka opiskelee designia Pietarissa.
– Koen, että vaihtokokemus kasvatti minua paljon. Aikaisemmin olin esimerkiksi hyvin epävarma puhumaan englantia, mutta nyt en enää arastele sitä lainkaan. Kieltä ei todellakaan tarvitse osata täydellisesti tullakseen ymmärretyksi.
Kenelle suosittelisit vaihtoa ulkomailla?
– Suosittelen vaihtoa ihan kaikille! Vaihto vaatii vain uskallusta lähteä sekä jonkin verran joustavuutta, koska kaikki asiat eivät varmasti mene sillä tavalla kuin on etukäteen suunnitellut. Lähtemistä ei kuitenkaan kannata arastella ja kannattaa muistaa, että kaikkea ei tarvitse selvittää itse, vaan aina saa halutessaan apua.