Koulunuorisotyö, mitä se on? Miksi sitä tehdään? Näihin kysymyksiin olen saanut hyvin vastauksia harjoittelujaksoni aikana. Olen nähnyt, kuinka ammattilaiset toimivat nuorten parissa, millaisen luottamuksen he ovat saaneet rakennettua kouluympäristöön, nuorten pariin. Suuri tunteiden kirjo on ollut läsnä kohtaamisissa. Oli hienoa nähdä niin sanotusti ’’ulkopuolisen’’ silmin, miten nuoret luottavat koulunuorisotyöntekijöihin, kuinka he osaavat rentoutua saapuessaan koulussa sijaitsevaan nuorisotilaan ja pääsevät vapaasti juttelemaan arkisista asioista turvallisen aikuisen kanssa.
Pääsin itse harjoitteluni aikana kokemaan monenlaisia asioita ja erilaisia menetelmiä, niin nuorille kuin alan ammattilaisille. Sain tästä harjoittelusta hyviä ideoita ja työkaluja tulevaisuuttani varten. Ohjaaminen oli minulle henkilökohtaisesti jännittävää sekä vallitsevan koronatilanteen takia ohjaaminen on jäänyt vähemmälle.
Nuorista myös huomasi, että etäaika on saanut heidät hieman vieraantumaan esimerkiksi välituntitoiminnasta.
Tulevaisuudessa korona-ajan kulkeneiden nuorten kanssa on varmasti paljon töitä tehtävänä, koska etäaika on verottanut oppilaiden jaksamista ihan uudella tavalla.
Koulunuorisotyön kenttä on laaja, sekä tarve alalla on merkittävä. Erilaiset tilakysymykset ovatkin olleet tapetilla, miten ja minne koulunuorisotyöntekijän tulisi koululla mennä? Miksi nuorisotyöntekijän tulee raivata koululla itselleen oma paikka ja henkilökunnan hyväksyntä? Miksei nuorisotyöntekijälle voida esimerkiksi heti antaa tunnuksia Wilmaan, jossa tiedotus olisi helpompaa nuorille sekä vanhemmille? Kouluympäristön tulisi myös avata ovia koulunuorisotyön mahdollistamiselle, jotta nuorten arkea voitaisiin tukea parhaalla mahdollisella tavalla.
Miksei voitaisi mennä kentälle, jossa nuoret ovat jo valmiiksi?
Jokaisessa koulussa tulisi olla kokoaikainen koulunuorisotyöntekijä, mutta tähän tavoitteeseen on vielä matkaa, vaikkakin parempaan suuntaan ollaan menossa koko ajan.
Koulunuorisotyöstä kiinnostuneen opiskelijan näkökulmasta työmuoto on kiinnostava sekä tärkeä, mutta kuitenkin samaan aikaan hieman epävakaa. Millä tavoilla koulunuorisotyötä tulisi itse kehittää ja raivata se oma tila kouluympäristöön tulevaisuudessa?
Toiminnasta tullut nuorten palaute oli useimmiten positiivista ja vierailijat olivat toivottuja, koska he toivat vaihtelua päiviin ja tavalliseen lukujärjestykseen. Harjoitteluni alussa yksi ohjaajistani sanoi, ettei tärkeintä aina ole itse tekeminen, vaan ammattilaisten tekemisen seuraaminen ja havainnointi. Tämä ajatus kulki mukanani koko harjoittelun ajan.
Oli myös hienoa huomata, kuinka hyvin minutkin otettiin harjoittelijana mukaan toimintaan, tasavertaisena työyhteisön jäsenenä. Sain harjoitteluni aikana myös hyvän käsityksen, millaista hanketyö voi olla. Vaikkakin hankkeita on monen tyylisiä, oli tämä tapa itselleni se mieluisin. Olen erittäin yllättynyt, kuinka nopeasti pari kuukautta meni. Iso kiitos Juvenialle, hanketiimille sekä yhteistyökumppaneille, että pääsin näkemään tämän puolen nuorisotyön kentästä.
Doris Thure
Yhteisöpedagogiopiskelija, Xamk