Mitä hyvinvointi on? Onko se yhteistä vai jokaisen omaa? Voiko hyvinvointia mitata? Mitä on lapsen hyvinvointi?
Lapsiperheiden hyvinvoinnin tilaa pyritään arvioimaan muun muassa sosiaalialan eri työkentillä kuten lapsiperhetyössä, lastensuojelun sosiaalityössä ja perhetyössä. Perheiden hyvinvoinnin mittaamisen ja arvioinnin menetelmille on selkeä tarve ja niiden kehittäminen ajankohtaista. Myös arviointimenetelmien yhtenäistämiselle on eri perhepalveluissa ilmennyt kehittämistarvetta.
Opiskelin Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa sosiaalialan ylempää tutkintoa ja tein opinnäytetyöni VALO Lapsiperheiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin vahvistaminen -hankkeeseen. Tutkimustyö valmistui toukokuussa 2020. Haluan avata hieman työni sisältöjä teille lukijoille ja toivon tästä aiheesta jäävän joitain hyödyllisiä pointteja mieleen. Tekstin lopussa on linkki opinnäytetyön, joka löytyy netistä. Opinnäytetyössäni olen kirjallisuuskatsauksen avulla tutkinut lapsiperheiden hyvinvoinnin mittaamisen menetelmiä sekä mittaamiseen ja arviointiin liittyviä haasteita. Tutkimustyö lähti siis liikkeelle VALO-hankkeen alkuperäisestä tavoitteesta kehittää jonkin toisen organisaation kanssa yhteistyössä hyvinvointimittari, jonka avulla voitaisiin kartoittaa lapsiperheiden kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Tärkeää on kuulla perheitä ja huomioida heidän hyvinvointia tukevia sekä uhkaavia asioita ja pystyä vastaamaan näihin tarpeisiin.
Opinnäytetyön tuloksissa on esitelty erilaisia menetelmiä mitata ja arvioida erityisesti pienten lasten perheiden hyvinvointia. Menetelmistä nousee esille perheen hyvinvoinnin tilan arviointi niin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin, kuin subjektiivisen hyvinvointikokemuksen näkökulmista. Menetelmissä keskitytään arvioimaan vanhemman, lapsen ja koko perheen tilannetta, sisältäen tarkastelun niin voimavarojen, riskitekijöiden, vahvuuksien kuin haasteiden kautta.
Tärkeää hyvinvointitiedon tuottamisessa menetelmien avulla on muistaa hyvinvoinnin subjektiivisuus, eli jokaisen ihmisen kokemus hyvinvoinnista on yksilöllinen ja siihen vaikuttavat paljon muun muassa sen hetkinen elämäntilanne. Hyvinvointitietouden avulla voidaan vahvistaa perheen oikea aikaista ohjautumista palveluiden piiriin ja näin taata heille tarvitsemansa apu ja tuki. Tärkeää on kuulla perheitä ja huomioida heidän hyvinvointia tukevia sekä uhkaavia asioita ja pystyä vastaamaan näihin tarpeisiin.
Lapsen kohtaaminen ja tiedon kerääminen vaativat usein esimerkiksi luottamuksen syntymistä, kohtaamisen taitoja, leikin lomassa juttelua ja turvallista ympäristöä tilanteessa.
Lasten tuottama näkemys heidän hyvinvoinnistaan tulee ottaa vahvasti huomioon kartoitettaessa koko perheen hyvinvointia. Lapsen äänen huomioimiseen ja sen esiin nostamiseen on hyvä panostaa. Lapset yksilöinä jäävät valitettavan helposti taka-alalle, kun lähdetään kartoittamaan perheen tilannetta. Lasta tulee kuulla hänen omasta kokemuksestaan ja arvostaa lapsen ääntä. Hyvinvointitiedon tavoittaminen erityisesti lapselta voi olla haasteellista ja edellyttää usein toiminnallisten tapojen käyttämistä sekä lapsen erityispiirteiden, kuten ikätason huomioimista.
Lapsen kohtaaminen ja tiedon kerääminen vaativat usein esimerkiksi luottamuksen syntymistä, kohtaamisen taitoja, leikin lomassa juttelua ja turvallista ympäristöä tilanteessa.
Tiedon kerääminen ja vastausten saaminen asiakkailta vaatii työntekijältä niin ammatillista osaamista, dialogisuutta ja kohtaamisen taitoja.
Perheiden hyvinvoinnin mittaamiseen ja arviointiin liittyy myös paljon haasteita, joita tutkimuksessani on avattu. Kun lähdetään käyttämään erilaisia menetelmiä tai kehittämään niitä, tulee ottaa huomioon hyvinvoinnin arviointiin ja mittaamiseen liittyvät haastavat tekijät. Erilaisten menetelmien käyttöönotto vaatii niihin perehtymistä, koulutusta ja ohjeistusta. Tärkeää on myös ymmärtää, mitä mitataan ja miksi. Erilaisten menetelmien, kuten mittareiden tai kyselylomakkeiden kehittäminen vaatii myös testaamista niiden toimivuuden takaamiseksi. Tiedon kerääminen ja vastausten saaminen asiakkailta vaatii työntekijältä niin ammatillista osaamista, dialogisuutta ja kohtaamisen taitoja.
Opinnäytetyöni tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää erilaisten perheiden hyvinvointia mittaavien ja arvioivien menetelmien käyttöönotossa tai kun halutaan lähteä kehittämään omalle organisaatiolle sopivaa menetelmää. Tutkimuksessa esiin tulleiden haastavien tekijöiden huomioiminen kehittämistyössä tai menetelmien käyttöönotossa on hyvä hyödyntää ja huomioida. Aktiivisen kehittämisen kautta suuntaamme kohti yhtenäisempiä arviointimenetelmiä ja lisäämme tietoutta perheiden oikeasta hyvinvoinnin tilasta. Näin pystymme myös auttamaan perheitä paremmin.
Pidä huolta omasta hyvinvoinnistasi ja mieti, miten voit vaikuttaa siihen positiivisesti. Lämmintä ja energistä kesää kaikille!
Niina Johansson, sosionomi YAMK
Tutustu opinnäytetyöhön ja lue lisää:
Johansson, Niina. 2020. Lapsiperheiden hyvinvoinnin mittaamisen menetelmiä ja haasteita. Kirjallisuuskatsaus: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004286294