Huikeiden Repovesi-maisemien jälkeen piti testata liittymäreittiä Mäntyharjulta kansallispuistoon. Oman aikataulun puitteissa en ehdi alkua pitemmälle, mutta on lohduttava tietää, että testaus jatkuu MAMKin opiskelijavoimin 12.10. Erityisen kiinnostavaa on kuulla, mitä mieltä opiskelijat ovat 33 kilometrin maastopyöräreitistä.
Tarinallistaminen. Ensimmäinen levähdyspaikka siirtymäreitin varsinaisella polkuosuudella on Uutelan laavu. Paikalle rakennettiin pieni metsätorppa 1900-luvun alussa, pappilan torppa työhevosineen. Torpan rakennukset on siirretty pois, eikä siitä ole juuri mitään jäljellä – vain aukea keskellä metsää. En bongaa edes luvattuja omenapuita. Torpan tarinaa luen silti… mielenkiinnolla ja vielä kotonakin pohtien.
Patikoimani osuus Mäntyharju-Repovesi –reitillä on runsaskätisesti ja hyvin opastettu.
Mäntyharjun hiljaisen asemarakennuksen saavutettavuus on huippuluokkaa niin pohjoisesta Mikkelin suunnalta kuin pääkaupunkiseudulta. Mikä ilo istahtaa pendolinoon omalle paikalleen, kun tietää, että voi kestävästi patikoida asemalta Mäntyharju-Repovesi –reitin lähtöportille – keltaisen ja modernin tuuliviirin kruunaama portti on Stefan Lindforsin suunnittelema.
Jorma Hemmi painottaa kansallispuistojen & muiden suojelualueiden vetovoimaa ja luontomatkailun nojautumista näihin (2005, s. 113). Mäntyharjun-Repovesi –reittiä tukee tämän lisäksi sen sijainti ja saavutettavuus väestötiheän Etelä-Suomen portilla.
Jotensakin Tolkienin Bilbo Reppulia mukaillen:
”Polulle astuminen on vaarallista – sillä se vie mukanaan.”
… mars, ja eteenpäin.
En kuitenkaan myöhästy paluumatkan junastani, aikataulutan ja kellotan. Kevyiden eväiden retki muuten: Metsästä puolukat, mukana vesipullo ja suklaata; joitakin matkailueuroja laitoin ruokailuun Mäntyharjun keskustassa.
Teksti ja kuvat: Sari Snellman
Lähde:
Hemmi, Jorma, (2005). Matkailu, ympäristö, luonto. Osa 2. Gummerus: Jyväskylä.