PARK eli peliala suunnannäyttäjänä kohti pandemiaresilienttiä koulutusta. Ai siis mikä? – ihmettelin syyskuun alussa hypätessäni PARK-hankkeeseen työharjoittelijaksi. Lyhyesti: PARK-hanke pyrkii auttamaan erityisesti luovan alan yrityksiä löytämään ratkaisuja heitä kohdanneisiin pandemiahaasteisiin pelillisyyden ja palvelumuotoilun avulla. Peliala oli itselleni täysin vieras ennen harjoittelun alkua, mutta uuden oppiminen ja pelialan monet mahdollisuudet kutkuttivat. Pelillisyydellä tarkoitetaan peleistä tuttujen elementtien, pelisuunnittelun ja pelimekanismien soveltamista eri ympäristöihin. Tavoitteena voi olla esimerkiksi tuoda elämyksellisyyttä, motivoida tai sitouttaa käyttäjiä. Pelillisyys onkin itseasiassa huomaamattomasti osa jokapäiväistä arkeamme; esimerkiksi urheilukello antaa palautetta liikuntasuorituksesta ja mobiilipankkisovellus visualisoi tilin menot ja tulot.
harjoittelu ja tehtävät käytännössä
Heti harjoittelun kärkeen pääsin mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan kahta muotoilupyrähdystä, joiden tarkoituksena oli antaa oppia ja eväitä pelialalta Kymenlaakson matkailu- ja tapahtuma-alan toimijoille. Työpajapäivien ohjelmassa oli pelialan luentoja ja ideointityöskentelyä, jossa ratkottiin toimeksiantajien haasteita. Tässä pandemiatilanteessa uudet ideat, keksinnöt, vaihtoehtoiset ratkaisut ja oivallukset ovat kovaa valuuttaa. Päivien aikana oli mahtava nähdä, miten kaikki osallistujat; toimeksiantajat, opiskelijat, hanketyöntekijät, sparraajat, toivat pöytään tasa-arvoisina oman osaamisensa, kysymyksensä, halunsa olla mukana ja luoda jotain uutta. Työpajojen lisäksi muotoilupyrähdykseen kuuluivat alkukartoitukset, sekä loppuesitykset, joissa työpajojen jatkokehitetyt ideat esiteltiin.
PARK-hanketta toteuttavat Xamkin lisäksi JAMK, KAMK ja LAB ammattikorkeakoulut. Syksyn päätteeksi hanketiimi kokoontui Xamkin Kouvolan kampukselle työpajan ja pikkujoulujen merkeissä. Päivän aikana sain vetää työpajaosuuden, jossa koottiin kaikkien työpajojen palautteita yhteen, mitkä olivat onnistuneita asioita ja mitä viedään mukaan kevään työpajoihin. Osaamista ja kokemuksia jaettiin puolin ja toisin, mikä rikastuttaa käytäntöjä. Loppupäivästä vahvistettiin tienviitat kohti hankkeen maalia, jolloin keskusteluihin nousi erityisesti koulutuksen pandemiaresilienssi ja osallistaminen etäopiskelussa. Olen aiemmin luullut hankkeiden olevan melko kertaluontoisia projekteja, mutta niitä pyritäänkin yhdistelemään toisiinsa, mikä mielestäni lisää eri alojen välistä yhteistyötä ja innovaatiotoimintaa, kun tietyn teeman ympärille on mahdollista saada isompi ja pidempi kokonaisuus.
uutta oppia pelialalta ja tki-hankkeista
Näin harjoittelun loppusuoralla on hyvä peilata, mitä harjoittelusta on jäänyt tähän mennessä käteeni. Kuten hanketyössä, myös omassa oppimisessa prosessi ei useinkaan etene pikaversiona, vaan se vaatii aikaa ja omien toimintamallien kyseenalaistamista. Kuluneen syksyn aikana olen saanut palvelumuotoilun opintoihini konkreettisen näkökulman, päässyt sukeltamaan pelialaan sekä hankemaailmaan ja oppinut, mitä TKI-työ eli tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta itse asiassa on. Olen saanut tutustua mahtavaan ja osaavaan PARK-tiimiin, joka vahvisti käsitystäni tekijöiden sitoutumisesta hanketyöhön. Erityisesti työpajat PARK-tiimin, toimeksiantajien ja opiskelijoiden välillä lisäsivät tietoisuuttani verkostoitumisen tärkeydestä. Kun eri alojen asiantuntijat kootaan saman pöydän ääreen, on mahdollisuus saavuttaa aivan uusia ulottuvuuksia.
Kristiina Jalonen
PARK-hankkeen harjoittelija ja palvelumuotoilun opiskelija