Kutsuimme Haminassa ja Kotkassa työskenteleviä lapsiperhepalveluiden ammattilaisia VALO-pajaan, jossa pohdittiin yhdessä lapsiperheiden palvelupolkuja. Pajan tarkoituksena oli tuoda eri organisaatioiden ammattilaisia yhteen, mahdollistaa yhteinen keskustelu lapsiperhepalveluista ja eri ammattilaisten näkökulmista palveluihin. Pajan osallistujajoukko koostui tällä kertaa varhaiskasvatuksen, sosiaalipalveluiden, järjestöjen ja lasten kulttuuripalveluiden ammattilaisista. Päivän polttavin kysymys oli, miten lapsiperheet ohjautuisivat ajoissa tarvitsemiensa palveluiden piiriin.

Tällaiset pohdinnat vaativat asiakaskokemusten ottamista kehittämisen keskiöön. Hyödynsimme tällä kertaa tarinallisuuden voimaa. VALO-pajan työskentelyn pohjana toimivat erilaiset fiktiiviset tarinat perheistä ja heidän tarpeistaan. Vaikka tarinat olivat fiktiivisiä, tarinoiden muodostamisessa käytettiin vanhempien oikeita kokemuksia. Näitä kokemuksia saimme kevään aikana VALO-hankkeen kokemuspisteiltä, joita järjestimme yhteistyökumppaneiden tilaisuuksiin (Kotka-Kymin seurakunnan Meijän keittiö –tilaisuudet ja Kymenlaakson ensi- ja turvakotiyhdistyksen tilaisuus). Ammattilaisten VALO-paja järjestettiin toukokuun lopulla Kotkan Xlabilla.

 

 

Ammattilaiset pohtivat perheiden tarinoiden pohjalta mahdollisia tuen tarpeita ja ongelmia, joihin etsittiin apukeinoja ja ratkaisuja. Osallistujat pohtivat myös, minkälaisen ammattilaisten joukon olisi hyvä olla tukemassa tarinoiden perheitä. Lapsiperhepalveluiden haaste on, että palvelut ovat sirpaloituneet moniin eri organisaatioihin. Lapsiperhepalveluita löytyy mm. varhaiskasvatuksen ja koulun, sosiaalialan, terveydenhuollon, järjestöjen, seurakuntien ja lasten kulttuuripalveluiden organisaatioista. Vaikeimmat ongelmat edellyttävät monialaisia ratkaisuja ja eri ammattilaisten tiivistä yhteistyötä perheen sekä muiden ammattilaisten kesken. Pajassa pohdittiin lopuksi, kenen tarinaa ei kerrottu tällä kertaa. Osallistujat nimesivät yhdeksi ajankohtaiseksi teemaksi lasten yksinäisyyden sekä yksinäisyyden ja köyhyyden ylisukupolvisuuden. Molemmat näkyvät tällä hetkellä lapsiperheiden palveluissa.

 

Nostoja VALO-pajasta:

  • Lapsiperheille suunnattuja palveluita on paljon saatavilla, mutta tietoa niistä joutuvat kaivamaan sekä asiakkaat että ammattilaiset. On niin paljon palveluita, eli mikä on se oikea?
  • Tiedon sirpaleisuus voi aiheuttaa esteitä perheiden palveluihin hakeutumiseen.
  • Lapsiperhepalveluita on monissa eri organisaatioissa, tarvitaan helposti löydettäviä palveluita.
  • Pelko voi olla myös esteenä palveluihin hakeutumiseen. Pelko ja ennakkoluulot palveluista voivat syntyä hyvinkin pienistä asioista.
  • Vanhemmilla on riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteita. Yhteiskunta (ja some) luovat lisää paineita.
  • Kulttuuri- ja taidelähtöisyys palveluissa: miksi ei tule kokeiltua ja hyödynnettyä? Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset voivat olla merkittäviä!
  • Lasten yksinäisyys ja yksinäisyyden sekä köyhyyden ylisukupolvisuus huolettavat ammattilaisia.

 

 

Osallistujilta kerätyn palautteen perusteella tämäntyyppiset yhteiskehittämispajat koetaan tarpeellisiksi. Yhteinen keskustelu voi avata myös omassa ajattelussa uusia polkuja. Pohdinta perheiden tarinoiden pohjalta koettiin mielekkääksi ja hyödylliseksi. Muiden ammattilaisten kanssa käydyt keskustelut koettiin antoisiksi ja pajasta saatiin myös lisätietoja oman alueen palveluista.

 

 

VALO-hankkeen kehittämistyö kytkeytyy lapsiperheiden varhaisen tuen palveluihin. Palvelumuotoilun avulla tehdään näkyviksi lapsiperheiden tarpeita ja palvelupolkuja. Jatkossa meillä on tavoitteena koota yhteen ammattilaisia ja lapsiperhepalveluita käyttäviä vanhempia. VALO-hankkeessa pyritään mahdollistamaan ja ruokkimaan vuoropuhelua palveluiden kehittämisestä lapsiperhepalveluiden eri organisaatioiden ja palveluita käyttävien perheiden kesken. Näkökulmien monipuolisuus on rikkaus ja se luo pohjaa asiakkaiden tarpeista lähtevään palveluiden kehittämiseen.

 

Tanja Mäkelä, TKI-asiantuntija, YTM

Jaa sivu