TUTU-hankkeen Satu ja Eila kävivät Mitä kuuluu –kierroksellaan kylässä, ja kyselivät taipaleestani yrittäjän tiellä. Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei se niin kovin vaikeaa ole ollut. Intouduin kuitenkin tarkistelemaan vuosia ja faktoja tapahtumien suhteen. Yrittäjyys kun ei ole kuitenkaan ollut se ensisijainen suunnitelmani.
Sairaanhoitajasta itsenäiseksi psykoterapiayrittäjäksi
Kun hain terapiakoulutukseen vuonna 2006, haastattelussa kysyttiin, olenko ajatellut yrittäjyyden mahdollisuutta. Totesin, että yksi yrittäjä perheessä riittää kyllä. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun jouduin pyörtämään puheeni työasioiden suhteen. Seuraavaan kertaan meni muutama vuosi. Vaikka lopputyötä piti hieman lypsää, valmistuin viimein kognitiivisen käyttäytymisterapian erityistason psykoterapeutiksi jouluna 2010. Jokin etiäinen laittoi minut hakemaan Valviran pätevyyttä heti. Kelan pätevyyden sain vuonna 2013, ja jo seuraavana vuonna toiminimen Y-tunnuksen. Ja samana keväänä tulivat jo ensimmäiset 4 Kelan myöntämää kuntoutuspsykoterapiapotilasta.
Vuonna 2014 vaihdoin virkatyössäni aikuispsykiatrian lastenpsykiatriaan. Tein toiminimeni turvin töitä terapiavastaanotolla yhtenä iltana viikossa. Olin vuokrannut tilan entiseltä työkaveriltani, joka toimi myös osa-aikaisena psykoterapeuttina. Vuonna 2015 tulin siihen tulokseen, että voisin ottaa muutaman asiakkaan lisää, ja tuolloin laitoin pystyyn nykyisen oman toimitilani. Asiakkaita on riittänyt kaiken aikaa. Mainostaa minun ei ole tarvinnut, vaan ihmiset löytävät yhteystiedon Kelan sivuilta. Vuoden 2016 aikana aloin tehdä 70%:sta työaikaa silloisen varsinaisen työnantajani palveluksessa. Seuraavana vuonna 2017 työaikani väheni jo viiteenkymmeneen prosenttiin, ja keväällä 2018 kerroin työkavereilleni pikkulapsipsykiatrian työryhmässä jääväni lomien jälkeen kokonaan pois. Kokopäiväisenä yksityisyrittäjänä aloitin syyskuun alussa vuonna 2018.
Yrittäjän vapaus
Siirtyminen toiminimiyrittäjäsi ei ole harmittanut minua yhtään. Saan itse aikatauluttaa päiväni itselleni sopiviksi. Voin ottaa koirani mukaan töihin. Voin pitää pitkiä lounastaukoja. E
n ole riippuvainen kenenkään toisen työntekijän kalenterista. Voin jättää tilaa paperitöille keskellä päivää, jotta illalla, kun menen kotiin, minun ei tarvitse ajatella työjuttuja. Työpäivät alkavat usein klo 10, toki saattavat venyä myös iltaan. Yleensä olen kotona kuitenkin iltaseitsemään mennessä. Viikonloput alkavat perjantaina klo 12 ja loppuvat maanantaina klo 12. Ja tässä residenssissä kahvitauoilla puhutaan jostain aivan muusta kuin terapiatyöstä!
Toki minun pitää itse miettiä, kuinka tiiviitä päiviä olen valmis tekemään. Minkälaisen toimeentulon haluan? Minkälaisia asiakkaita olen valmis hoitamaan? Vertaistuki työntekijänä puuttuu, joten työnohjaus on tosi tärkeää. Yhteiset aamukahvit entisten työkavereiden kanssa tuntuvat hyvältä. Mikäli haluan lisäkoulutusta itselleni, on minun mietittävä, miten korvaan siihen menevän työajan ja rahan. Lähes Kaiken teen itse, vain tilitoimiston työt olen ulkoistanut. Tarve kuntoutuspsykoterapialle Mikkelissä on ilmeinen.
Tällä hetkellä joudun valitettavasti myymään asiakkaille myös ’eioota’, joten uudet toimijat ovat alalle tervetulleita.
Blogitekstin kirjoittaja Helena Kaipainen on mikkeliläinen Valviran hyväksymä psykoterapeutti (ET) ja Kela-korvauksiin oikeuttava kuntoutuspalvelujen tuottaja. Helena on pohjakoulutukseltaan sairaanhoitaja (psykiatrinen hoito), minkä lisäksi hänen osaamista täydentävät traumainterventio- sekä 5-pisteen korva-akupunktiokoulutus. Tmi Helena Kaipainen on yksi Tukea tuottavuuteen – sote-alan yrityksen uudelle aikakaudelle (TUTU) –hankkeessa mukanaolevista yrittäjistä. http://www.mikkelinpsykoterapia.com/tmi-helena-kaipainen TUTU-hanketta rahoittaa Etelä-Savon ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta. Hankkeen kesto on 1.1.2019-31.12.2020.