Rooli tarkoittaa ryhmän jäsenten väliseen työnjakoon perustuvia tehtäviä. Joustavuus roolissa merkitsee kykyä muuntautua ja muuttaa toimintatapaa tilanteeseen sopivalla tavalla.
Meillä on monenlaisia rooleja. Minun roolejani ovat äiti, vaimo, ystävä, sisar, tytär, opiskelija ja kymmenen muuta. Ne vaihtuvat tilanteen mukaan.
Kilttiä viedään kuin pässiä narussa
Oma työroolini on hukassa. Uutta alaa opiskellessani en ole vielä löytänyt työrooliani. Haparoin epävarmoin askelin eteenpäin uutta oppiessani. Välillä pohdin, olenkohan ihan surkea palvelumuotoilija.
Minun on löydettävä luovuuteni, kehitettävä ongelmanratkaisukykyäni sekä opittava uusia työtapoja ja kehittämisen keinoja. Mitä teen, jos en täytäkään uuden ammattiroolin asettamia vaatimuksia?
Pahinta on, jos jämähdän rooliin, jossa en halua olla. Lempeää ja auttavaista ihmistä, kilttiä tyttöä tai poikaa, saatetaan viedä kuin pässiä narussa. Muut olettavat, että ainahan minä haluan auttaa muita, olla aktiivinen ja mukana kaikessa. Kukaan ei muista kysyä minulta, haluanko olla jotain muuta.
Kiltti ei välttämättä aina haluaisi laittaa muiden tarpeita omiensa edelle, mutta tekee niin, koska sitä häneltä odotetaan. Pahimmassa tapauksessa auttaminen on yksipuolista eikä hän saa apua, kun sitä tarvitsee.
Yleispirkko heittäytyy hankalaksi
Jos haluan murtautua ulos roolistani, olen hankala. Ympäristö ei voi käsittää, mikä minua vaivaa, kun en enää toimikaan ennustettavalla tavalla. Jotkut ihmiset jopa häviävät ympäriltäni, mikä ei aina ole paha asia.
On vapauttavaa mennä vieraaseen ympäristöön tai uusien ihmisten keskelle. Kukaan ei oleta mitään. Voin muodostaa roolini itse.
Vanhat toimintatavat ovat kuitenkin tiukassa. Yhtäkkiä voin huomata ajautuneeni samaan yleispirkon rooliin kuin aiemmissa työyhteisöissä tai -ympäristöissä. Jos haluan olla jotain muuta kuin vanha minä, minun on tietoisesti pyrittävä muuttamaan käyttäytymistäni.
Salliiko yhteiskuntamme hevirokkari-kirjastonhoitajan?
Yhteiskunta ja ympäristö asettavat roolipaineita. Tietyssä roolissa ihminen mielletään tietynlaiseksi. Kirjastonhoitaja on hillitty, hiljaa puhuva naisihminen. Entä jos tiskin takana palveleekin kasvonsa tatuoinut hevirokkarimies? Hän on luultavasti aivan yhtä pätevä työssään kuin naisvirkailija. Tatuoinnit tai sukupuoli eivät vaikuta pätevyyteen.
Mies kätilönä? Heitäkin on, mutta harvemmin sairaaloissa. Miksi mies haluaisi työskennellä naisten jalkojen välissä avustamassa synnytystä? Onko sillä kaikki inkkarit kanootissa?
Naisten on hyväksyttävää avustaa synnytyksessä, ja kätilön ammattia jopa ihaillaan. Sisältäähän se valtavasti vastuuta ja syntymän ihmeen. Miksi mies ei siis voisi haluta samaa työltään? Mies hoitoalalla on ihmeellinen näky, ellei hän toimi ambulanssikuskina tai lääkärinä. Hoitoala mielletään naisten hommaksi.
Nainen miesten rooleissa ja ammateissa on edelleen helpompi hyväksyä. Naispoliisit tai -palomiehet ovat kovia muijia. Veturin- ja bussinkuljettajana nainen on myös hyväksytty. Miksei siis mies voi olla stylisti tai maskeeraaja ilman, että hänet luokitellaan homoseksuaaliksi?
Kehity ja anna muidenkin kehittyä!
Työyhteisöissä ja elämässä yleensä välttäisimme isojakin riitoja, jos kysyisimme emmekä oletettaisi. Oletus ei ole sama kuin tieto. Jospa yleispirkko ei jaksakaan heilua yhteisen virkistysiltapäivän puuhanaisena, vaikka on järjestänyt niitä jo monta vuotta? Olisiko jonkun muun vuoro? Tämä selviää, kun kysymme asiasta pirkolta olettamisen sijaan.
Tuntuu hyvältä huomata voivansa muuttua ja kehittyä rooleissaan. Minun on avattava suuni ja kerrottava siitä ympäristölle. Kukaan ei ole ajatustenlukija. On tehtävä selväksi, mitä haluan ja mitä en, myös itselleni. Siinä on riski konfliktiin, mutta ongelmista tapaa versoa jotain uutta.
Roolien muuttuminen ei ole ongelma, mutta paikalleen jääminen on, jos ei ole tyytyväinen rooliinsa. James Bond kiteyttäisi roolijoustavuuden näin: Kehity ja anna muidenkin kehittyä!
Kirjoittaja on Minna Nieminen, opiskelija, äiti, vaimo, Time2Grow-hankkeen apukäsi, tuleva palvelumuotoilija ja paljon muuta.