Työhyvinvointiasiantuntijan on elettävä omien oppiensa mukaan, jos haluaa tulla kuulluksi. Olen siis äärimmäisen epäuskottava, kun puhun liikunnan ja ravinnon merkityksestä.
Olen nimittäin läski. (Tai lihava, jos läski kauhistuttaa. Tai ylipainoinen, jos joku on ihan yliherkkis.)
Valtava hedonismini yhdistettynä huonoihin ruokailutottumuksiini on ajanut meikämatamin tähän tilaan. Puolustukseni on, että olen onnellinen ylipainoinen. Meitä iloisia isoja tyttöjä on olemassa todellisessakin elämässä, sen lisäksi että Jenny valistaa siitä telkkarissa.
Eikä tässä vielä kaikki. Olen nimittäin myös vaivojeni vanki.
Epäuskottavuus kasvaa, kun tuhti työhyvinvointiasiantuntija kaiken lisäksi kangertaa kokoukseen. Alaselkäni on kipeytynyt, joten pitkällinen istuminen tuo tuskan. Iloitsen kuitenkin siitä, että tämä tukirangan vaiva on pelastanut minut istumakuolemalta. Minun on vaihdettava asentoa usein, mieluiten puolen tunnin välein. Korkeimmalle kuuluu kiitos säädettävästä sähköpöydästä!
Painopulmista ja kipukrempoista huolimatta – tai juuri niiden ansiosta – elän työhyvinvointia eli tyhyä todeksi juuri nyt. Elän sitä todeksi vahvemmin kuin koskaan aiemmin nuorempana, terveempänä ja hoikempana. On siunattua tehdä työtä, jossa saan jakaa tyhyn ilosanomaa muillekin.
Pienet teot ratkaisevat. Kävelen työmatkoja. Teen taukojumppaa tietokoneen näytölle pomppaavan Ergo Pro -ohjelman tahtiin. Tämän tästä tartun hep… eikun keppiin. Luen runoja. Kuuntelen Juicea. Kaikki keinot ja mielikuvat ovat sallittuja. Mindfulnessia parhaimmillaan on mielikuvapulahdus trooppisiin vesiin azurinsinisen taivaan alla. Samalla voin vetäistä muutaman uintiliikkeen työsermini suojissa ja saan mahlani nousemaan.
”Keppijumppaa ja kulttuuriseteleitä” on hyvä lähtökohta työhyvinvoinnille. Lisäksi on uupumatta luotava otollisia rakenteita työnteolle. Työtä ei saa olla liikaa. Työn tuloksiin pitää voida vaikuttaa. Työn iloa täytyy saada kokea yksin ja yhdessä. Vapaa-ajan on oltava vapaata aikaa sielun ja hengen virvoitukseen.
Kaikki nämä tyhyn osatekijät puolestaan edellyttävät viestinnän jatkuvaa kehittämistä. Palaverit muokkautukoot tarkkarajaisiksi. Kehityskeskustelut kehittykööt vuorovaikutteisiksi. Kannustettakoon työtovereita monipuoliseen tiedonjakoon ja -janoon. Perustettakoon yhteinen (some)kanava, jonne kaikki voivat päivittää työn vaiheita, tuntoja ja tuloksia.
Parhaimmillaan työhyvinvointi luo toimivaa viestintää ja viestintä luo toimivaa työhyvinvointia. Ikiliikkuja on siis keksitty.
Me Xamkin työhyvinvointihankkeissa työskentelevät Tyhytehotytöt olemme pohtineet työn rasitusten ongelmatiikkaa myös omassa työyhteisössämme. Päätimme viedä raamatullisen neuvon nextille levelille: Tehkää niin kuin me sanomme ja teemme! (Otsikko on Matteuksen evankeliumin luvusta 23, jakeesta 3.)
Yhtenä interventiona eli väliintulona kehitimme osallistavan kymmenminuuttisen tyhy-tuokion henkilöstöpalavereihin. Kerromme uusimmista tyhy-tuulista, tanssimme porukalla tai keskustelemme jaksamista edistävistä elementeistä. Teemme joka palaverissa sitä, mikä milloinkin tuntuu ajankohtaiselta ja virkistävältä.
Aloitimme toimintamme kuorolausunnalla. Runon sanoma ja tyyli ovat vapaasti muokattavissa eri työyhteisöihin. Toivotan kaikille antoisia hetkiä sekä työssä että vapaa-aikana!
Tyhymme
(Kas, kaikki mukaan yhymme!)
Tyhytehotytöt oomme me,
tavoitteena yhteinen työhyvinvointimme.
Ahkeruus on ilomme,
laiskuus intohimomme.
Teidät flow’hun työssä imemme –
onhan inspiraatio toinen nimemme.
Siis taukojumpatkaamme
ja kulttuuria kuluttakaamme,
mut’ paljon muuhunkin pyrkikäämme.
Ollos järkevät työolomme,
tullos raikkaaksi sisäilmamme,
saaos kokonaisvaltaisen hyväksi olomme!
Kehittyköön kirkkaaksi me-henkemme.
Hurratkaamme: Hyvä me!
Kirjoittaja on Arja Hämäläinen, Time2Grow- ja Voi hyvin yritys -hankkeiden TKI-asiantuntija. (Kuva: Angelika Polak.)