Millaista lukiolaisen elämä on – paineista ja ylikuormittunutta, rentoa ja onnellista vai jotain muuta? Onko lukio-opiskelijan mahdollista olla nuori? Onko lupa ihmetellä, erehtyä ja olla kesken? Kenen kanssa saa rauhassa pohtia tulevaisuuttaan?
Vastausten löytämiseksi Nuoska järjesti Hyvinvoiva lukiolainen -paneelikeskustelun huhtikuussa 2023. Keskustelevina ammattilaisina olivat kuraattori Mervi Auvinen Etelä-Karjalan hyvinvointialueelta, opettaja Mira Avela Oulun Kastellin lukiosta, opinto-ohjaaja Liisa Huhta Tampereen yhteiskoulun lukiosta, erikoistutkija Antti Kivijärvi Nuorisotutkimusseurasta sekä hanke-/nuorisotyöntekijä Teemu Meriluoto Joensuun nuorisoverstaalta. Keskustelevina nuorina olivat Suomen Lukiolaisten liiton varapuheenjohtaja Hugo Pylkkö sekä lukio-opiskelijat Ella Ikonen Lahden lukio Gaudiasta ja Ellen Viertola Lahden lyseon lukiosta. Koostimme keskustelussa esitettyjä ratkaisuja blogitekstiin.
Jatkuvan ryhmäyttämisen voima ja vertaissuhteiden tukeminen
Nuoret tarvitsevat ryhmää kasvaakseen ja kuulumisen tunnetta voidakseen hyvin. Silti yhteisökiinnikkeet haurastuvat siirryttäessä alakoulusta yläkouluun ja yläkoulusta toiselle asteelle. Nuorten vertaissuhteita tuetaan koulutusjärjestelmässä sitä vähemmän, mitä vanhemmiksi he kasvavat.
Hyvinvointia voidaan lisätä huomioimalla ryhmään kuulumisen ja ystävien tarve. Nuorille pitäisi pystyä synnyttämään kuulumisen kokemus lukio-opintojen alussa, jolloin myös oppiminen mahdollistuu. Lukioihin voidaan luoda rakenteita ryhmäyttävään toimintaan esimerkiksi suorittamalla ensimmäisen vuoden opintoja pysyvässä ryhmässä. Opiskelijat toivoivat luentojen ja yksilötehtävien rinnalle enemmän ryhmämuotoista työskentelyä, riittävästi vapaa-aikaa ja kokonaiskuormituksen huomioimista. Joissain lukioissa opettajat ovat sopineet, ettei loma-ajalle anneta tehtäviä. Käytäntö on koettu toimivaksi.
Nuorisotyö vertaissuhteiden mahdollistajana
Ryhmä- ja kaverisuhteiden tukeminen on nuorisotyön ydintä. Toiminnalliset, nuorten tarpeisiin räätälöidyt pienryhmät ja kiireetön, jalkautuva kohtaaminen ovat nuorisotyön lukioihin tuoma arvokas lisä. Opiskelijoiden on välillä päästävä purkamaan ajatuksiaan aikuiselle. Nuorisotyö tuo tähän nuorilähtöisen ja -myönteisen resurssin. Jokapäiväisillä kohtaamisilla voidaan välttää tilanteiden kärjistymistä.
Nuoret toivoivat läksypajoja, joissa kotitehtävät voisi tehdä yhdessä. Kaikilla ei ole kotonaan opiskelurauhaa. Läksypajan jälkeen loppupäivä olisi vapaata. Joissain lukioissa matikkatreenien tai opiskelupajojen ja -kerhojen järjestämiseen osallistuu nuoriso-ohjaajien lisäksi aineenopettajia, opinto-ohjaajia, erityisopettajia, nuoriso-ohjaajia ja terveydenhoitajia. Lisäksi voidaan järjestää rentoon ja kiireettömään kohtaamiseen keskittyviä hyvinvointikahviloita. Läksypajojen ja hyvinvointikahviloiden opinnollistaminen kannustaa nuorta osallistumaan ja ottamaan vastaan tarvitsemaansa tukea.
Nuorten ja nuoruuden arvonpalautus
Lukioissa saatetaan korostaa ylioppilaskirjoituksia ja elämää niiden jälkeen. Opiskelijoiden mukaan opettajat viestivät lukiosta ikään kuin ponnahduslautana, missä opitaan valmiuksia jatko-opintoihin ja työelämään. Tällöin opiskelijat kokivat, ettei heillä sellaisenaan ole merkitystä. Opiskelijoita asetellaan kahteen lokeroon: osaamattomiksi ja keskeneräisiksi lapsiksi ja toisaalta riittävän isoiksi valitsemaan elämälleen suuntaa. Kummastakaan lokerosta he eivät itseään tunnistaneet.
Nuoruus on itseisarvoinen ja kehityksellisesti merkittävä elämänvaihe. Nuori on jo arvokas, riittävä ihminen ja lukiossa vietetyt vuodet ovat tärkeitä. Nuoruuden ja nuorten itseisarvon tunnustaminen lisäisi hyvinvointia.
Opettajien ja muiden lähiaikuisten riittävyys
Hyvinvoinnin lisäämiseksi tarvitaan läsnä olevia, välittäviä lähiaikuisia, jotka kysyvät kuulumisia. ”Mitä kuuluu? -metodia” ei ole vaikea toteuttaa, mutta se edellyttää riittävästi kohtaavia aikuisia. Mitä enemmän nuorella on välittäviä lähiaikuisia, sen paremmat edellytykset hänellä on voida hyvin ja oppia. Tieto lähiaikuisen keskusteluavun saamisesta tarvittaessa luo turvallisuuden tunnetta. Vuoropuhelun lisääminen opiskelijoiden ja aikuisten välille edistää keskinäistä ymmärrystä.
Opettajat ovat avainasemassa opiskelukulttuurin kannalta, mutta myös lukionuorisotyöntekijät voivat toimia kohtaavina lähiaikuisina. Opettajat voivat ruokkia suorituskeskeisyyttä tai toisaalta välittävää kohtaamiskulttuuria. Nuorille voidaan puhua itsestään huolehtimisen ja huolten kertomisen tärkeydestä. Mielenterveyden ja hyvinvoinnin merkityksen korostaminen viestii välittävästä kohtaamiskulttuurista. Nuoren kokemus itsenään kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta lisää hyvinvointia.
Opettajat voivat arvioida opintoja monella tavalla. Viittaaminen ei ole ainoa tapa osoittaa tuntiaktiivisuutta. Introvertti saattaa hakea tietoa ja tehdä aktiivisesti töitä viestimättä siitä ulospäin. Arvioinnissa voidaan huomioida erilaiset oppimistyylit ja persoonallisuuden piirteet arvottamatta mitään tapaa muita tärkeämmäksi.
Aineenopettajien koulutukseen kohtaamisosaamista ja neuropsykiatristen erityispiirteiden tunnistamista
Lukiolaiset nostivat hyvinvoinnin kannalta merkityksellisiksi tekijöiksi opettajien toiminnan. Nuoret toivoivat opettajien näkevän heidät myös yksilöinä. Opettajat tarvitsevat ymmärrystä oppimisen tai käyttäytymisen haasteista sekä niiden syistä. Jos aineenopettajilla ei ole valmiuksia tunnistaa moninaisia tuen tarpeita, he voivat kokea riittämättömyyttä. Ihmisen kohtaaminen ihmisenä on olennaista, vaikkei sen merkitys aineenopettajan koulutuksessa korostuisikaan. Täydennyskoulutukseen kannustamalla ja riittävillä täydennyskoulutusresursseilla voidaan helpottaa tilannetta.
Nuori- ja nuoruuslähtöistä koulutuspolitiikkaa
Nuoruuden ikävaiheen kehityshaasteet tulisi huomioida koulutuspolitiikassa. Stressiä ja ahdistuneisuutta voitaisiin välttää sillä, etteivät nuoret joutuisi liian varhain tekemään suuria valintoja. Koulutusjärjestelmässä korostuu yksilön vastuu sitä enemmän, mitä pidemmälle lapset ja nuoret opinnoissaan etenevät. Yksilön vastuu ja valinnat korostuvat monelle liian varhain. Oppimisen ja opiskelun vieminen yhteisöllisemmäksi myös koulutuspolitiikassa mahdollistaisi hyvinvoinnin turvaavia käytänteitä lukioiden arkeen.
Lukioihin voisi palkata sosiologeja selittämään nuorille rakenteiden hyvinvointivaikutuksia, jolloin he eivät syyllistyisi uupumisestaan tai stressistään. Nuoret oppisivat näkemään, kuinka vaikeuksien juurisyyt ulottuvat koulutusjärjestelmän rakenteisiin. Yksilöterapia jokaiselle uupuneelle ei ratkaise ongelmia, jos uupumusta tuottaviin rakenteisiin ei puututa.
Hyvinvoiva lukiolainen 5.4.2023 -paneelikeskustelun teemoista laaditut teesit
Sanna-Mari Pöyry & Heikki Kantonen
TKI-asiantuntijat, Osaamiskeskus Nuoska, Juvenia
Linkki: Katso tallenteelta Hyvinvoiva lukiolainen -paneelikeskustelu 5.4.2023
yläkuva: pexels/Wilson Vitorino
Osaamiskeskus Nuoska on yksi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamasta osaamiskeskuksesta vuosille 2020–2023. Nuoskan toimintaa koordinoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamkin) nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia.