Roolipelit ja improvisaatiotyöskentely voivat syventää ymmärrystä kokijasta itsestään sekä tämän vaikutussuhteista ympäröiviin ihmisiin.
Roolipelit eroavat asetelmana suhteessa käsikirjoitettuun näytelmätyöhön tai improvisaatiotyöskentelyyn. Pelaaminen ei tapahdu fyysisesti lavalla, vaan pelipöydän ääressä tuotetaan dialogia, jota voidaan tukea pelilaudalla. Tämä tuottaa kuvitellut, fyysiset rajat peliasetelmalle, jonka lähtökohtana on yleensä pelijohtajan tuottama tilanne tai uhka. Peliasetelman mahdollistaman avoimen dialogin kautta osallistujat itse tuottavat sisältöä perustuen rooliensa taustoihin sekä motiiveihin, heijastaen näiden mahdollisia pelkoja sekä toiveita ympäröivään maailmaan nähden. Eläytyminen omasta itsestä erilliseen hahmoon tukee empatiakykyvyn kehittymistä: millaisista taustoista tämä tulee, millaisia motiiveja tällä on? Miksi toinen pelkää tiettyjä asioita tai mitä tämä elämältään haluaa?
Roolin tunnemaailman ilmaisu voi auttaa ymmärtämään myös pelaajasta itsestään poikkeavia ajatusmalleja, kun pelaaja tulee vastaan ryhmän muiden, itsestään eriävien intressien kanssa. Roolipelaaminen vaatiikin usein hyvin järjestelmällistä lähestymistapaa: toimien priorisointi, muiden tarpeiden huomioonottaminen sekä konfliktitilanteissa muiden roolien vahvuuksien sekä heikkouksien strateginen ymmärtäminen omaan itseen nähden edellä mainitusta selviytymiseen. Yhteisestä ongelmasta selviytyminen vahvistaa ryhmän yhteenkuuluvuutta ja tukee sosiaalista kasvua.
Roolipeliympäristöä voi kuvailla hiekkalaatikoksi, jolla pelaajan on turvallista testata omia, sisäisiä roolimalleja ilman ulkopuolista painostusta tai kritiikkiä.
Parhaassa tapauksessa roolipelit voivat tukea esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa toimimista henkilöllä, joka kokee arjen kanssakäymisen haasteellisena. Sosiaalisten tilanteiden simulointi turvallisessa ympäristössä voi jatkossa rohkaista aloitteellisuuteen.
Roolipelaamisen kautta pelaaja voi heijastaa omaa, sen hetkistä sisäistä maailmaa. Erityisesti pelihahmon rakentamisvaiheessa elämäntilanne voi heijastaa kokijan läsnä olevia tarpeita ja toiveita. Monissa asetelmissa on mahdollista rakentaa hahmo perustuen ennalta määriteltyihin rooleihin, kuten ritari, maagi tai metsästäjä, joilla kullakin on omat vahvuutensa. Näistä pelaaja voi itse valita, haluaako kohdata haasteet silmästä silmään hahmon kautta, joka elää lähitaistelussa ja selviää kovapintaisena konfliktista – tai toimiiko hahmo strategisena tukena muulle ryhmälle, joka selviää nopean älynsä vuoksi haastavissa sosiaalisissa asetelmissa.
Minkä vuoksi sitten fantasiaympäristö on niin suosittu pelaajien keskuudessa? Ihmisillä on kautta aikojen ollut tarve havainnollistaa pelon lähteitä symbolien sekä visualisointien kautta. Epävarmuus, kuten talouden taantuma, on ollut helpompaa esittää hirviönä, joka on selkeästi osoitettavissa pelon lähteeksi. Psykologisesta näkökulmasta on tervehdyttävää ja voimaannuttavaa esittää pelon kohde asiana, joka on mahdollista kohdata ja lyödä. Mikäli fantasia-asetelma tuntuu vieraalta, roolipelien ja improvisaatiotyöskentelyn puolelta löytyy kosolti muita asetelemia. Roolipelien sekä improvisaatiotyöskentelyn parista voi ammentaa taitoja, josta on paljon hyötyä työelämässä.
Kirjoittaja toivottaa lukijan tervetulleeksi vuotuiseen lautapelitapahtumaan Ropeconiin Helsingin messukeskuksessa 28-30.7