Nuorisotyö on viime vuosina enenevissä määrin saanut jalansijaa kouluissa ja oppilaitoksissa. Nuorisotyö koulujen arjessa keskittyy ryhmädynamiikan rakentamiseen, kiusaamisen ehkäisyyn ja turvalliseen läsnäoloon. Näillä hyvinvointia lisäävillä toimilla on suuri merkitys yksittäisille nuorille ja koulujen yhteisöille, mutta nuorisotyö on myös yksi toimenpide, jolla vastataan yhteiskunnallisiin haasteisiin, kuten alueelliseen eriytymiseen.
MEK-ohjelmalla vastataan eriarvoistumiseen
Asuinalueiden ja koulujen välinen eriarvoistuminen koskettaa erityisesti suuria kaupunkeja, kuten Vantaata. Segregaation vähentäminen vaatii kaupungeilta laajoja toimialarajat ylittäviä toimenpiteitä, joista yhtenä esimerkkinä on Vantaan myönteisen erityiskohtelun ohjelma eli MEK-ohjelma. MEK-ohjelma aloitettiin Vantaalla edellisellä strategiakaudella ja uutta ohjelmaa toteutetaan vuosina 2023-2025. Uusi ohjelma kohdistuu erityisesti viiteen kaupunginosaan, jotka on valittu seuraavilla aluetta kuvaavilla indikaattoreilla: pienituloisten osuus, työttömien osuus, vain perusasteen suorittaneiden osuus ja vieraskielisten osuus.
Yksi MEK-ohjelman toimenpiteistä on ollut koulunuorisotyö ala- ja yläkouluissa. Koulunuorisotyöntekijöitä työskentelee MEK-aluekriteereiden mukaisesti valituilla kouluilla. Näin pyritään varmentamaan, että olemassa olevat resurssit hyödynnetään juuri siellä missä tarve on suurin, ja on mahdollista eniten lievittää segregaation vaikutuksia.
Lapsiin, nuoriin ja kouluihin panostaminen on keskeistä eriarvoisuuden ja alueellisen eriytymisen torjumisessa. Tästä syystä monet MEK-ohjelman toimenpiteetkin nivoutuvat jollakin tavalla kouluihin. Lasten ja nuorten koulutaipale ei ala samalta viivalta, vaan koti ja perhetausta vaikuttavat siihen, millaiset resurssit vanhemmilla on tulotason ja koulutuksen puolesta käyttää lasten opintojen tukemiseen ja koulujärjestelmässä sukkuloimiseen. Peruskoulun suuri arvo onkin tästä syystä ollut aina taata lapsille ja nuorille yhdenvertainen mahdollisuus koulutukseen, tasaten niitä lähtökohtia, joita perhetausta tuottaa. 2010-luvulla oppilaan taustan yhteys osaamiseen on kuitenkin kasvanut Suomessa OECD-maiden keskitasolle. Koska peruskoulu itsessään ei riitä takaamaan kaikille lapsille ja nuorille samanarvoista ponnahduslautaa kohti aikuisuuden koulutus- ja työmahdollisuuksia, tarvitaan laajempia toimia eriarvoistumiskehityksen lieventämiseen. Huono-osaisuuden riskeihin reagoiva rahoitus onkin yksi keskeisimpiä tapoja tukea koulutuksellista yhdenvertaisuutta.
Mitä eriarvoistuminen tarkoittaa lasten ja nuorten mahdollisuuksille?
Mahdollisuudet saada osakseen hyvinvointia ja päästä osalliseksi yhteiskuntaan eivät ole kaikille samanlaiset, jos alueelliset hyvinvointia tukevat rakenteet ovat jo lähtökohtaisesti erilaiset. Alueellisen eriytymisen vaikutukset kouluille ovat merkittäviä. Jos hyvä- ja huono-osaisuus kasaantuvat alueellisesti, sama tapahtuu myös koulujen tasolla. Huono-osaisuuden kasautuminen tiettyihin yksiköihin tuottaa kouluihin ilmiöitä, jotka haastavat koulujen mahdollisuudet tuottaa hyvää oppimista. Huono-osaisuuden kasautuminen kouluissa voi johtaa esimerkiksi eroihin oppimistuloksissa, vaikeuttaa henkilökunnan rekrytointia ja vaikuttaa perheiden muuttopäätöksiin. Syntyy helposti itseään toistava kehä.
Lasten alueellinen eriytyminen on voimakkaampaa kuin aikuisten, sillä lapset ovat aikuisia enemmän ja konkreettisemmin sidoksissa elinympäristöönsä esimerkiksi juuri koulujen kautta, joiden valintaan heillä itsellään ei ole suurta sananvaltaa. Kasvuympäristöjen eriytyminen näkyy nuorille kavereiden ja vapaa-ajan viettomahdollisuuksien eriytymisessä. Tietyn koulun ja alueen maine ulottuu myös alueen nuoriin, ja voi vaikuttaa siihen, kuinka heidät kohdataan aikuisten toimesta. Nuoret aistivat nämä aikuisten ennakkoasenteet hyvin tarkasti. Nuorisotyössä keskeistä on nuoren kohtaaminen nuoren ehdoilla, niillä tiedoilla ja asioilla, joita nuori itse on halunnut jakaa itsestään, niin että erilaisilla ennakkotiedoilla on mahdollisimman vähän merkitystä. Koulunuorisotyöntekijän onkin mahdollista tukea nuoria ja ryhmiä ilman samanaikaista arviointivastuuta. Kouluissa on paikkansa tämänkaltaisille vapaammalle, ei-arviointiin perustuvalle ohjaustyölle.
Koulunuorisotyön rooli segregaation haittojen lieventämisessä
Tiedetään, että huono-osaisten alueiden kouluissa opettajien työssä korostuu oppiaineiden opettamisen lisäksi kasvatustyö toisella tapaa kuin hyväosaisilla kouluilla. Koulut tarvitsevatkin tällöin monialaisia ammattilaisia tukemaan lasten ja nuorten kasvua. Tässä koulunuorisotyö on Vantaalla onnistunut näyttämään vahvuutensa. Koulunuorisotyöntekijällä on sellaista ydinosaamista, joka on merkittävää myös eriarvoistumisen haittojen vähentämisen näkökulmasta: kykyä kohdata sensitiivisellä otteella niin nuori kuin nuoren perhe, ymmärrystä nuorten elämän ajankohtaisista ja alueellisista ilmiöistä, sekä aikaa kohdata nuoria sekä koulu- että vapaa-ajan ympäristöissä. Näin nuori pystytään saamaan mukaan vapaa-ajan viettomahdollisuuksiin, esimerkiksi nuorisotiloille, joissa on mahdollista kohdata nuoria eri kouluista ja ympäristöistä. Työ onkin merkittävää alueellista yhteisöllisyyttä edistävää työtä, jota tehdään monien eri ammattilaisten kanssa yhdessä, ei vain koulun ja nuorisopalveluiden välillä.
Koulunuorisotyön rooli suhteessa segregaatioon on yhteisötasolla tarkasteltuna haittoja lievittävää, mutta yksittäisen nuoren kohdalla monesti kyse selkeästi eriarvoistumiskehityksen pysäyttämisestä. Osallisuuden lisääminen on tärkeä tekijä eriarvoistumisen vähentämisessä. Sillä, että nuori kohdataan ajan kanssa ilman samanaikaista arviointivastuuta, autetaan nuorta tunnistamaan omat mielenkiinnon kohteet ja vahvuudet ja vahvistetaan nuoren taitoja toimia ryhmässä, lisätään nuoren osallisuutta ja vastuuta omasta toiminnastaan. Koulunuorisotyö edesauttaa hyvän ryhmädynamiikan rakentamista ja toimii linkkinä vapaa-ajalle, mikä mahdollistaa ystävien saamisen myös koulun ulkopuolelta. Samalla koulunuorisotyöntekijä kiinnittää nuoret esimerkiksi alueellisen nuorisotyön tarjoamiin turvallisiin vapaa-ajanviettomahdollisuuksiin. Turvallisten ryhmien ja yhteisöjen kautta nuori kiinnittyy osaksi yhteiskuntaan.
Toimien kohdentaminen oikein on avain tavoitteiden saavuttamiseksi
Eriarvoistumisen vähentäminen ja haittojen lievittäminen vaatii pitkäjänteistä työtä, sekä resurssien oikein kohdentamista. Koulunuorisotyötä tehdään usein hankerahoin ja suhteellisen pienellä porukalla kuntien, järjestöjen ja seurakuntien toimesta. On ensiarvoisen tärkeää, että työ on oikein kohdennettua ja tavoitteellista. Tämä vaatii tietoa koulujen ja alueiden erilaisuudesta, ja tavoitteiden saavuttamista todentavat oikein valitut mittarit. Työn tavoitteet tulisi määritellä yhdessä eri toimialojen välillä, sillä eriarvoisuuden vähentäminen on ennen kaikkea yhteistä työtä. Segregaation ehkäisyn näkökulmasta koulujen tulisi olla alueeseen vahvasti linkittyviä ja kokoavia yhteisöjä; nuorisotyö koulussa on jo hyvä linkki alueelle ja nuoren laajempaan elämään.
Koulut eivät siis yksin ratkaise eriarvoistumista, eikä pelkästään nuorisotyön lisääminen kouluihin ja alueille ole ratkaisu. Eriarvoistumiskehitykseen tulee puuttua rakenteita, toimintakulttuuria ja kokonaisia yhteisöjä ja alueita muokkaamalla. Kouluihin tarvitaan saman katon alle nuorten kasvua kokonaisvaltaisesti tukevia ammattilaisia, jotka parhaassa tapauksessa tukevat myös perheitä: neuvolatoimintaa, sosiaalihuollon ammattilaisia, järjestöjen asiantuntijoita ja harrastustoimintaa. Asuinalueilla tarvitaan lisää sukupolvien välistä kohtaamista, samoin kuin sitä, että erilaisista taustoista tulevat voisivat kokea olevansa yhdessä yhteisö. Tähän tarvitaan sensitiivisyyttä, ja moninaisuuden ymmärtämistä, sitä että luodaan kaikille mahdollisuudet tavoitella hyvää elämää, samalla ymmärtäen, että hyvä elämä tarkoittaa erilaisia asioita eri ihmisille.
Tiettyjen kaupunginosien ja koulujen leimaaminen hyviksi tai huonoiksi ruokkii itse itseään. Meidän pitäisi pyrkiä purkamaan tätä itseään ruokkivaa puhetta, tunnistaa milloin asenteemme ja puheemme vievät meitä kauemmaksi toisistamme. Lapset ja nuoret tulee kohdata yksilöinä, ymmärtäen samaan aikaan sen, että meillä kaikilla ei ole samat resurssit ja taustat. Koulusegregaation purkaminen on yhteistä työtä, jonka onnistumiseksi tarvitaan oikein kohdennettujen tavoitteiden ja riittävien resurssien lisäksi aitoa halua ymmärtää moninaisuutta.
Hannele Sorri
Projektisuunnittelija
Vantaan nuorisopalvelut/Nuoska
Kirjoitettu yhteistyössä Pia Aaltosen kanssa, joka toimii projektiasiantuntijana Vantaan Yhteinen Koulu-hankkeessa.
Lähteitä ja lisätietoja:
Osaamiskeskus Nuoska on yksi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamasta osaamiskeskuksesta vuosille 2020–2023. Nuoskan toimintaa koordinoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamkin) nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia. Vantaan kaupunki on yksi Nuoskan osatoteuttajista.